• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Kauppaneuvos August Eklöf (1837–1912)

puutavarakauppias, teollisuudenharjoittaja

August Eklöf kuului Krimin sodan jälkeen 1860-luvulla toimintansa aloittaneisiin liikemiehiin. Tuohon aikaan säädetty liberalistinen lainsäädäntö mahdollisti yrittämisen aiempaa suuremmalle joukolle, mutta uusista yrittäjistä vain harva kykeni nousemaan pysyvästi esiin massasta. Eklöfiltä se kuitenkin onnistui. Hänestä tuli Porvoon 1800-luvun jälkipuolen merkittävimpiä ja monipuolisimpia yrittäjiä, joka vaikutti erityisesti puutavara-alalla.

August Eklöf oli hattumaakarimestarin poika Tammisaaresta. Suku oli alun perin lähtöisin Karjaalta Brasbyn kylästä Gällars-nimiseltä tilalta, mutta kolme sukupolvea ennen August Eklöfiä oli ollut porvareina Tammisaaressa. August oli neljästä sisaruksesta nuorin. Kaksi vanhempaa veljeä ryhtyi myös kauppaaiksi, sisar avioitui kellosepän kanssa ja oli ainoa, joka jäi Tammisaareen.

August Eklöf kävi kotikaupungissaan alkeiskoulun ja sai myös yksityisopetusta, mutta lapsuus kului ajan tapaan harjoittelijana isän liikkeessä. Hatuntekijän ammatti ei kuitenkaan ollut Eklöfin mieleen, ja niinpä hän 16-vuotiaana 1853 muutti Porvooseen, missä hän pääsi kauppaharjoittelijaksi O. F. Blomqvistin liikkeeseen. Neljän vuoden harjoittelukauden jälkeen hän pääsi varakonsuli Otto Orrmanin (1806–1877) liikkeeseen kirjanpitäjäksi ja kirjeenvaihtajaksi. Orrmanin avustamana Eklöf päätyi hankkimaan teoreettista koulutusta Otto von Nordenskiöldin kauppakouluun Berliiniin. Saksasta hän palasi vasta vuoden 1863 alussa hoitaakseen perunkirjoituksen isän kuoleman jälkeen.

Saksasta palattuaan Eklöf aloitti itsenäisen kauppiaanuransa. Hän suoritti kauppiastutkinnon Helsingissä ja harjoitti siellä runsaan vuoden ajan agentuurikauppaa. Porvoosta tuli kuitenkin hänen liiketoimintansa keskuspaikka ja kotipaikkakuntansa, jossa hän sai helmikuussa 1865 porvarinoikeudet. Porvoo oli vilkas kauppakeskus, joka palveli Porvoonjoen välityksellä varsin laajaa aluetta Itä-Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä sekä myös Vanajaveden ja Päijänteen alueella. Eklöfin yritys oli aluksi perinteinen tuontikauppaan painottunut kauppaliike, joka toi ulkomailta pääasiassa viljaa, mutta myös muita välttämättömyyshyödykkeitä, kuten sokeria, kahvia ja suolaa. Helppoa kaupan harjoittaminen ei näinä vuosina kuitenkaan ollut. Suuret katovuodet veivät maaseudulta lähes kaiken ostovoiman, ja vuosikymmenen puolivälissä toteutettu oman rahan käyttöönotto tiukensi rahapolitiikan ja luotonsaannin äärimmäisen tiukaksi.

Eklöf hallinnoi näinä vuosina myös 1866 konkurssiin ajautunutta Porvoon suurinta vientikauppaliikettä Wilh. Steniuksen sahaa ja puutavaraliikettä. Tuolloin hän näki konkreettisesti sahateollisuuden suuret mahdollisuudet. Puutavarakauppa tuli Eklöfin kauppaliikkeen ohjelmaan 1868, ja samana vuonna hän oli perustamassa höyrylaivayhtiötä Borgå Ångfartygsaktiebolagia. Purjelaivaosuuksia Eklöfillä oli ollut kauppatoiminnan aloittamisesta lähtien. Hänen viimeinen laivansa Regina päätti Porvoon purjelaivaperinteen.

Sahateollisuus oli 1860-luvun vaihteessa vapautettu sitä vuosikausia kahlinneista rajoituksista, muun muassa höyrysahoja sai perustaa vuodesta 1857. Suhdannekehitys ei kuitenkaan edellyttänyt mittavaa sahojen perustamistoimintaa 1860-luvun aikana, eikä merkittäviä uusia sahoja syntynyt kuin muutamia kymmeniä. 1870-lukua lähestyttäessä tilanne muuttui kuitenkin olennaisesti. Sahatavaran hinnat lähtivät nousuun viimeistään 1871, kun Ranskan ja Saksan välisen sodan päättyminen aloitti kaikkialla Euroopassa voimakkaan investointiaallon.

Eklöf oli hankkinut 1868 omistukseensa pienen Herralan vesisahan Lahden läheltä. Samana vuonna hän ryhtyi maakaupoin valmistelemaan höyrysahan perustamista Porvooseen. Vuonna 1870 aloitti Ängsholmenin saaressa, Gammelbackan kartanon mailla Haikonlahdella Porvoon edustalla toimintansa uusi höyrysaha. Borgå Ångsågsaktiebolag -nimisen yrityksen sahausmääräksi oli suunniteltu 25 000 tukkia vuodessa, mutta suhdannetilanne muuttui niin nopeasti, että jo toiminnan aloittamista seuraavana vuonna sahan kapasiteetti kaksinkertaistettiin. Mainittakoon, että Kotkan ensimmäiset höyrysahat perustettiin myös 1870.

Sahateollisuudesta tuli nopeasti Eklöfin kauppaliikkeen keskeisin toiminta-alue. Sahat toimivat aluksi erillisinä osakeyhtiöinä, ja niissä oli aluksi myös muita osakkaita kuin Eklöf, joskin hänellä oli aina selvä enemmistöasema. Herralan sahan Eklöf myi 1870-luvun lopussa, mutta hän hankki tilalle toisen, Parkunkosken vesisahan erämaapitäjä Kurusta. Huomattavasti mittavampi askel eteenpäin oli Porvoon länsipuolella sijaitsevan Tolkkisten höyrysahan ja tiilitehtaan ostaminen 1885.

Erilliset sahayhtiöt purettiin 1894 ja liitettiin osaksi Toiminimi Aug. Eklöfiä. Tuolloin liike omisti Porvoon ja Tolkkisten höyrysahojen lisäksi Hämeenlinnan Höyrysahan, Muroleen höyrysahan Ruovedellä, Kannuksen höyrysahan Kokkolan lähellä ja Kuokkalan sahan. Näiden lisäksi Eklöf omisti Porvoon hevosenkenkätehtaan sekä Tolkkisissa tiilitehtaan ja pienen sellutehtaan. Metsäkauppojen kautta hänestä oli tullut myös merkittävä maanomistaja. Hän omisti 1894 peräti 42 maatilaa.

Kaikki Eklöfin liiketoiminta ei ollut kannattavaa. Koko toiminta oli kaatua jo alkuunsa, kun hän ja hänen ystävänsä Carl Eugen Åberg ryhtyivät hankkimaan Porvoon ja Keravan välille yksityistä rautatietä; Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rataosuus valmistui 1862 ja Riihimäen ja Pietarin välinen rata 1870. Porvoo oli rautateiden lähellä, mutta yhdysrata kaupunkiin puuttui. Sen rakentamisesta tehtiin aloitteita kaikilla 1860-luvun valtiopäivillä, kuitenkin tuloksetta. Valtio ei antanut rahaa ratatyöhön, mutta antoi toimiluvan Porvoon kaupungin johdolla perustettavalle rautatieyhtiölle. Ratatöihin päästiin kesällä 1872.

Käytännössä Eklöf ja Åberg joutuivat kantamaan niin taloudellisen kuin toiminnallisen vastuun Porvoon–Keravan Rautatieosakeyhtiön ratatöistä, sillä sekä kaupunki että pietarilaiset sijoittajat jättivät pääosan osakkeittensa hinnasta maksamatta. Rautatie otettiin käyttöön kesällä 1874, mutta erinäisiä viimeistelytöitä tehtiin vuoteen 1878. Ratayhtiön talous romahti kuitenkin samalla kun rata valmistui, ja konkurssi oli lopulta väistämätön. Kun kaikki muut osapuolet vetäytyivät vastuusta, tappiot jäivät lopulta Eklöfille ja Åbergille. Kummallakin oli niin merkittävä osa omaisuudestaan kiinni yhtiössä, että heidän oli pakko viedä rakentaminen päätökseen. Åberg ajautui lopulta konkurssiin, Eklöfin pelasti hieman pienemmät sijoitukset ja sahateollisuuden huippusuhdanne. Ystävysten ansiota kuitenkin oli, että Porvooseen saatiin rautatieyhteys.

Liikemiehenä August Eklöfiä voi luonnehtia kahdella käsitteellä: innovatiivisuus ja varovaisuus. Hän oli kiinnostunut kaikesta uudesta, jota talouselämässä tapahtui, joten hänen yritysryppäästään kasvoi lopulta hyvin monipuolinen. Toisaalta mihinkään ei ryhdytty suin päin, ja sahatoimintaa laajennettiin järkevästi, yltiöpäisiä riskejä ottamatta. Useimmat 1870-luvun sahausboomin aikaiset yritykset kaatuivat laskusuhdanteen alkaessa suuriin raaka-ainevarastoihin, mutta Eklöf hankki tukkeja sahojensa tarpeet tarkkaan laskien. Sama koskee sellutehtaan perustamista. Tolkkisten ensimmäinen tehdas oli pieni, mutta se valmisti laadultaan erinomaista sellua, jonka myynti ei tuottanut missään suhdannetilanteessa ongelmia.

Valtavasta työmäärästä huolimatta töiden delegointi ei tahtonut Eklöfiltä onnistua. Kaikki merkittävät päätökset kulkivat hänen kauttaan vielä silloinkin, kun yrityskokonaisuuden työntekijämäärä oli kohonnut reilusti toiselle tuhannelle. Hänen poikansa olivat liikkeessä konttoristeina, mutta johtotehtäviä Eklöf ryhtyi jakamaan vasta aivan 1800-luvun lopulla.

Kauppaneuvoksen arvonimen 1895 saanut Eklöf oli alusta lähtien merkittävä vaikuttaja Porvoon liikemiespiireissä ja kunnallispolitiikassa. Hänet valittiin Porvoon ensimmäiseen kaupunginvaltuustoon 1875, mutta hän erosi siitä jo ensimmäisen toimikauden jälkeen jouduttuaan kaupungin kanssa riitoihin rautatieyhtiön konkurssista. Vasta aivan 1800-luvun lopulla hänet valittiin uudelleen valtuustoon, mutta 1899 hän riitaantui kaupungin kanssa, erosi jälleen valtuustosta ja muutti virallisesti Helsinkiin. Yhtiön pääkonttori sijaitsi edelleen virallisesti silloisessa Porvoon maalaiskunnassa.

Porvoon taloudellisissa pyrkimyksissä Eklöf oli sitäkin aktiivisemmin mukana. Hän kuului säästöpankin isännistöön, oli kauppiasyhdistyksen puheenjohtaja sekä lahjoitti varat lastenkotia ja maalaiskunnan sairastupaa varten. Hän oli perustamassa Porvoon museota kaupungin vanhaan raatihuoneeseen ja kuului myös Suomen ensimmäisen kansanopiston Borgå Folkhögskolanin perustajiin ja rahoittajiin. Hän tuki myös innokkaasti svekomaaneja ja vastusti fennomaaneja ja sosialisteja.

Kauppaneuvos August Eklöf kuoli 75-vuotiaana 1912. Vuodesta 1864 toiminut kauppaliike oli muutettu osakeyhtiöksi muutamaa vuotta aiemmin. Se oli tuolloin Porvoon ylivoimaisesti suurin yritys, joka työllisti parhaimmillaan 1 200 työntekijää. Perheyhtiönä Aug. Eklöf Ab jatkoi runsaat sata vuotta niin, että omistajakunnan ja johtajiston muodostivat lopulta toinen August Eklöfin jälkeinen sukupolvi. Pääosa yrityksestä myytiin kuitenkin 1960-luvulla Oy Tampella Ab:lle, joka vähitellen lopetti kaikki osatoiminnot. Nykyään selluloosatehtaassa harjoitetaan kulttuuria; tunnetuimpia tilaisuuksia ovat Avanti!-orkesterin kesäkonsertit.

Fredrik August Eklöf S 9.11.1837 Tammisaari, K 13.12.1912 Porvoo. V hattumaakarimestari Carl Johan Eklöf ja Eva Lovisa Björkbom. P 1876– Elin Sofia Arppe.

URA. Alkeiskoulu Tammisaaressa 1849; opintoja Otto von Nordenskiöldin kauppakoulussa Berliinissä 1861–1863; kauppiastutkinto Helsingissä 1864.

Harjoittelija kauppias O. F. Blomqvistin liikkeessä Porvoossa 1853–1857; kirjanpitäjänä ja kirjeenvaihtajana varakonsuli Otto Orrmanin liikkeessä 1857–1861; pankkivirkailija Wienissä 1863; agentuuriliike Helsingissä 1863; Toiminimi Aug. Eklöf Porvoossa 1864–1910; porvarinoikeudet 1865; Aug. Eklöf Ab:n johtokunnan puheenjohtaja 1910–.

Porvoon–Keravan rautatieosakeyhtiön perustajia 1872, osakas; omistanut useita teollisuusyrityksiä: Porvoon, Tolkkisten, Hämeenlinnan, Muroleen, Kannuksen ja Kuokkalan höyrysahat, Porvoon hevosenkenkätehtaan, Tolkkisten tiilitehtaan, Tolkkisten selluloosatehtaan; omistanut 49 maa- ja metsätilaa.

Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Porvoon kaupunginvaltuusto 1875–1879, 1897–1899.

Porvoon säästöpankin isännistö 1866–; Suomen Sahanomistajayhdistyksen perustajia 1895, hallitus; Porvoon kauppiasyhdistyksen puheenjohtaja.

Ruotsin ja Norjan varakonsuli Porvoossa 1868–1905, Ruotsin 1905–1908; Alankomaiden varakonsuli 1872–1879; Espanjan konsuliagentti 1882–1887.

Kunnianosoitukset: Kauppaneuvos 1895.

AUGUST EKLÖFIN MUKAAN NIMETTY. August Eklöfin tie, Porvoo.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Aug. Eklöf Ab:n arkisto, Elinkeinoelämän keskusarkisto, Mikkeli. Karl Ekman, Aug. Eklöf: Aktiebolag 1864–1924. 1924; Lauri Heiman, Kaksi kauppaneuvosta. 1980; Kansallinen elämäkerrasto I. 1927; Anneli Mäkelä-Alitalo, Porvoon kaupungin historia III:1. 2000.

Kai Hoffman

Julkaistu 5.9.2009

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI