Vapaasti luettava artikkeli

Kauppaneuvos Kauko Kuosmanen (1913–2007)

Valtameri Oy:n toimitusjohtaja
varatuomari

Kauko Kuosmasen johdolla helsinkiläinen Valtameri Oy kasvoi huomattavaksi teräksen maahantuojaksi ja tukkukaupaksi. Kuosmanen osasi lukea taitavasti teräskaupan muuttuvaa kilpailutilannetta ja kehitti yhtiötään tarkan analyyttisesti.

"Minua on niin monta kertaa petetty, että ryhdy sinä lukemaan lakia", Juho Kuosmanen esitti pojalleen Kaukolle, edellyttäen samalla, että hänen ainoa perillisensä jatkaisi myöhemmin perheyhtiö Valtameri Oy:n liikeperinteitä. Varatuomari Kauko Kuosmasesta tulikin kauppahuoneen toimitusjohtaja 36-vuotiaana 1950. Hänen kauppaneuvoksen arvonimen saanut isänsä jäi johtokunnan puheenjohtajana valvomaan liiketoimia ja säilytti itsellään yhtiön konttorissa työhuoneen, jonka pöydälle päivän posti tuotiin ennen sen siirtämistä toimitusjohtajan luettavaksi. Valtameri eli koko 1950-luvun eräänlaisessa kaksoisjohtajuudessa, ja Kauko Kuosmanen kykeni vasta isänsä kuoleman 1960 jälkeen tuomaan yhtiöön isällisen komennon tilalle uusia liikkeenjohdollisia oppeja ja suuntaamaan yhtiön liiketoimia näkemystensä mukaan.

Juho Kuosmasen Valtameri Oy oli ollut sekatavarakauppa, joka toi maahan lähes kaikkea mahdollista raaka-aineista työkoneisiin ja elintarvikkeista autonosiin. Tämän rinnalla se vei maailmalle suomalaisia tuotteita vanerilevyistä hetekoihin. Kauko Kuosmanen pyrki karsimaan rönsyjä ja keskittymään siihen, missä yhtiö oli vahvimmillaan.

Sotakorvausteollisuuden kysynnän seurauksena Valtamerestä oli kasvanut ennen muuta raudan ja teräksen maahantuoja. Tärkeimmät tuontimaat olivat Länsi-Saksa, Belgia ja Englanti. Valtameri meni 1953 osakkaaksi terästukkukauppiaiden perustamaan Oy Stalko Ab:iin, joka ryhtyi tuomaan terästä myös idästä: Neuvostoliitosta ja muista itäblokin maista.

Aikaansa tarkasti seuraavana miehenä Kauko Kuosmanen pyrki saamaan Valtameren myyntiorganisaation tajuamaan, että sotavuosilta periytyvän tuontisäännöstelyn purkamisen myötä myyjien markkinoiden aika oli ohi. Kuosmanen painotti säännöllisesti alaisilleen asiakaspalvelun ja tuotetuntemuksen merkitystä. Yhtiön organisaatiota ja tuontiohjelmaa tiivistettiin vuosi vuodelta. Edesmenneen Juho Kuosmasen lempilapsi – vientiosasto – lakkautettiin 1970. Seuraavana vuonna Kauko Kuosmanen siirtyi päätoimiseksi yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi, ja yhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin ekonomi Aimo Paloluoma (1917–1999). Kuosmasen ja Paloluoman pyrkimyksenä oli kehittää yhtiöstä entistä selkeämmin terästukkukauppias.

Ratkaiseva käänne Valtameren toiminnassa tapahtui 1980-luvun alussa, kun eläkkeelle siirtynyt, mutta hallituksen puheenjohtajana jatkanut Kauko Kuosmanen otti perheyhtiön toimitusjohtajaksi nuoren kauppatieteiden maisterin Erkki Hämäläisen (1945–). Yhtiön liikevaihdon kasvu oli pysähtynyt 250 miljoonan markan tietämille, ja sen palveluksessa oli runsaat 200 henkeä. Kuosmanen ja Hämäläinen päätyivät tilannearviossaan siihen, että Valtameren oli uskallettava kasvaa suurten teräskauppiaiden joukkoon tai muuten se jäisi kilpailijoiden jalkoihin. Valtameri osti toukokuussa 1983 Oy Julius Tallberg Ab:n terästoiminnot. Kaupassa Valtameri sai itselleen suuren ja erinomaisten liikenneyhteyksien varrella olevan teräsvaraston Hyvinkäältä.

Valtameren osake vietiin 1986 Arvopaperivälittäjäin yhdistyksen OTC-listalle. Vuosikymmenen loppuun mennessä yhtiön liikevaihto oli noussut jo 600 miljoonaan markkaan, mutta 1990-luvun alun lama iski rajusti teräskauppiaaseen. Jo 80. ikävuottaan lähestyvä Kuosmanen ryhtyi vielä kerran sovittamaan yhtiön liiketoimia vakavan ajan vaatimuksia vastaaviksi. Hän vei yhtiönsä neuvotteluihin, joiden päämääränä oli synnyttää ylivoimainen teräskaupan markkinajohtaja yhdistämällä kolmen yhtiön – Valtameren, Aspo Oy:n ja Rautaruukki Oy:n – teräskauppatoiminnot. Suunnitelma toteutui, kun keväällä 1993 perustettiin Asva Oy.

Uuteen yhtiöön siirtyi Valtameren liiketoiminnasta 90 prosenttia. Kuosmanen oli vielä hetken mukana lähinnä kiinteistö- ja holding-yhtiöksi muuttuneen Valtameren uuden liikestrategian suunnittelussa, mutta vetäytyi pian syrjään yhtiön hallituksesta. Valtameri Oyj fuusioitiin 1999 Rautaruukkiin.

Valtameressä arvostettiin läpi vuosikymmenten työpaikkauskollisuutta. Kauko Kuosmanen laati 1960-luvun lopulla perheyhtiön työntekijöille bonusjärjestelmän, jossa kannustuslisiä jaettiin kaikille sen mukaan, kuinka pitkään oli palvellut yhtiötä. Rehtinä miehenä tunnettu Kuosmanen totesi Valtameren toiminta-ajatuksessa yhtiön käyvän kauppaa, jotta se pystyisi muun muassa "antamaan henkilökunnalleen suurempia etuisuuksia" ja "maksamaan valtiolle sille kuuluvat verot". Yhtiössä olikin useita sellaisia työntekijöitä, jotka olivat kokeneet sekä vanhemman että nuoremman kauppaneuvoksen ajan.

Kauppaneuvoksen arvonimen 1966 saaneen Kauko Kuosmasen vaatimaton, kohtelias ja kuunteleva tyyli miellytti yleisesti. Vaikka hän oli paljasjalkainen helsinkiläinen, hän tunsi sukunsa karjalaisjuuret läheisiksi itselleen. Liikemiesten keskuudessa hänet opittiin tuntemaan taitavana ammattimiehenä, joka ei kaivannut julkisuutta, ei tuonut itseään esille ja suorastaan karttoi pitkiä lounaita sekä pikkutunneille jatkuvia illanistujaisia. Kuosmanen viihtyi paremmin oopperassa ja kirjojen parissa.

Kauko Olavi Kuosmanen S 1.11.1913 Helsinki, K 23.2.2007 Helsinki. V kauppaneuvos Juho Kuosmanen ja Aino Koivisto. P 1940– Senni Koivunen.

URA. Ylioppilas Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1931; ylempi oikeustutkinto 1939; Turun hovioikeuden auskultantti 1940; varatuomari 1944. Opintomatka Englantiin 1935, 1936.

Ikaalisten tuomiokunnan notaari 1941–1942; Valtameri Oy:n apulaisjohtaja 1945–, johtokunnan/hallituksen jäsen 1945–1995, toimitusjohtaja 1950–1971, hallituksen pj. 1960–1994.

Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Oy Stalko Ab:n hallitus 1954–, vpj. 1965–; Helsingin Puhelinyhdistyksen edustajiston varajäsen 1960–, jäsen 1964–; Metallikonttori Oy:n hallituksen pj. 1961–; Oy Kalmeri Ab:n hallitus 1963–1968; Metallijäte Oy:n hallituksen pj. 1961–; Pohjoismaiden Yhdyspankin Munkkiniemen konttorin valvoja.

Suomen Liikemies-Yhdistyksen sihteeri 1947–1957, johtokunta 1952–1967, vpj. 1961–1964, pj. 1964–1967; Helsingin agenttiyhdistyksen pj. 1954–1963; Suomen Teknillisen Kauppaliiton hallitus 1954–1974, vpj. 1961–1967, pj. 1968–1973, vpj. 1974; Teknillisen Tuonnin Keskusliiton hallitus 1960–; Helsingin kauppakamarin hallitus 1960–1980; Keskuskauppakamarin välityslautakunta 1962–1983.

Karjalaisen Osakunnan vt. kuraattori 1940, juristikerhon pj.; Suomen Liikemies-Yhdistyksen Liikeapulaiskoulun hallituksen pj. 1954–1964; Liikesivistysrahaston hallitus 1963–.

Kapteeni 1943.

Kunnianosoitukset: Kauppaneuvos 1966. Talvisodan mm.; Vapaudenristi (VR) 4 1940; VR 4 tlk. 1941; VR 3 1944; Jatkosodan mm.; Suomen Leijonan K 1976. Kunniajäsen: Suomen Liikemies-Yhdistys 1971; Suomen Teknillinen Kauppaliitto 1978; Helsingin agenttiyhdistys 1981; Karjalan Sivistyseura 1981; Liikesivistysrahasto 1986.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. 35/70/66 VK. Marko Paavilainen, Karjalasta kaukomaille: Valtameri Osakeyhtiön ja sen edeltäjien vaiheet 1913–1998. 1998; Suomen Liikemies-Yhdistys: vuosikirja 2007. 2008.

Marko Paavilainen

Julkaistu 5.9.2011

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot