• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Ericus Erici Sorolainen (noin 1546–1625)

Ericus Erici Laedalensis / de Sorola, Erik Eriksson, Eerikki Eerikinpoika Sorolainen

S Laitila noin 1546. V Laitilan kirkkoherra, maatilan omistaja Laitilan Sorolan kylässä Ericus Jacobi ja N.N.

Kävi Turun katedraalikoulua 1563. Ylioppilas (Ericus Erici Laedalensis) Rostockissa lokakuu 1573, mainitaan saavuttaneen siellä maisterin oppiarvon 1576 (Blomstedt & Matinolli 1963, Matinolli 1976, Callmer 1988, Parvio 1990 varauksin) ja kutsutaan monissa kirjallisissa lähteissä maisteriksi, mitä kuitenkaan ”ei voida sitovasti todistaa” (Jukka Paarma 1980, Erkki Kouri 1982). Kourin mukaan ”ilmeisesti onkin varminta olettaa” Ericus Erici Sorolaisen ”suorittaneen Rostockissa korkeintaan bakkalaureuksen tutkinnon ja kuuluvan niihin ulkomailla opiskelleisiin suomalaisiin, joita joskus tituloitiin maisteriksi”.

Ericus Erici palasi Saksasta Ruotsin kautta Suomeen vuoden 1577 lopulla tai seuraavan vuoden alussa. Hän sitoutui kuningas Juhana III:n liturgisen ohjelman kannattajaksi, ja kuningas nimitti hänet Gävlen koulun rehtoriksi loppuvuodesta 1578. (Paarman mukaan Ericus Erici Sorolainen oli Suomessa keväällä 1578 ja vanhemmassa kirjallisuudessa esiintyvä maininta, jonka mukaan hän olisi ennen Gävleen menoaan toiminut kuninkaan hovisaarnaajana, tuskin pitää paikkaansa).

Turun hiippakunnan piispa ja samalla Viipurin hiippakunnan administraattori (vuodesta 1578 avoinna olleen piispanviran hoitaja) kuninkaallisella valtakirjalla 1583, vihittiin virkaan Uppsalan tuomiokirkossa 8. syyskuuta (käytti tämän jälkeen itsestään tavallisesti virkanimitystä ”episcopus Aboensis et administrator Wiburgensis”) ja allekirjoitti Juhana III:n edellyttämän kirjallisen sitoumuksen, jossa kuninkaan omaksumat liturgiset tavoitteet oli viety pisimmälle; piispana Korppoon prebendaseurakunnan kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä vuodesta 1587 vuoteen 1597, jolloin Kaarle-herttua erotti hänet; Maarian prebendaseurakunnan kirkkoherra kuningas Kustaa II Aadolfin nimittämänä 3.2.1616.

Pitkän piispuuskautensa aikana Ericus Erici ennätti tehdä runsaasti tarkastusmatkoja eri puolille Turun hiippakuntaa ja myös Viipurin hiippakunnan seurakuntiin (Pentti Lempiäinen 1967 s. 49–51, Paarma 1980 s. 181–184). Piispan ja hänen johtamansa hiippakuntahallituksen molempien hiippakuntien seurakunnille lähettämistä kiertokirjeistä on säilynyt yksityiskohtaisia tietoja.

Ensimmäisen synodaali- eli pappeinkokouksensa Ericus Erici piti Turussa jo 1584, ja seuraavilta vuosikymmeniltä synodaalikokouksia tunnetaan useita. 1590-luvun merkittävin pappeinkokous Turussa pidettiin 19.6.1593, jolloin yhteensä 192 pappia allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätösasiakirjan.

Piispa Ericus Erici Sorolainen ”piti jumalanpalveluksen ulkonaisia muotoja adiafora-asioina, joiden suhteen kuuliaisuus esivaltaa kohtaan tuli ratkaisevaksi kannanmäärittäjäksi” (Paarma). Maallisen esivallan vaihtuessa ja näkemysten muuttuessa hän oli luonteeltaan sovittelevana taipuvainen ”opportunistiseen tasapainotteluun” (Kouri), mikä kuitenkin johti hänet Juhana III:n kuoltua alkaneessa kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtataistelussa suuriin vaikeuksiin.

Ericus Erici osallistui Uppsalan kirkolliskokoukseen maaliskuussa 1593, esitti siellä julkisen anteeksipyynnön Juhana III:n liturgian puolustamisesta ja allekirjoitti 20.3. kokouksen päätöksen, jossa edesmenneen kuninkaan ”paavillinen” liturgia tuomittiin. Seuraavan vuoden helmikuussa hän osallistui Uppsalassa kruunajaisvaltiopäiville ja allekirjoitti uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille 23.2.1594. Edelleen hän osallistui lokakuussa 1595 Söderköpingin valtiopäiville, joilla Kaarle-herttua nimettiin valtionhoitajaksi ja luterilaiset näkemykset liturgisissa kysymyksissä yhä vain jyrkkenivät.

1590-luvun lopulta lähtien Ericus Erici oli enemmän tai vähemmän Kaarle-herttuan (vuodesta 1604 kuningas Kaarle IX:n) epäsuosiossa. Hallitsija vangitutti hänet, ja pariin otteeseen hän oli vuosikausia pidätettynä viranhoidosta. Kaarle-herttuan mielestä piispa oli yhteistoiminnallaan herttuaa vastustavien ”kapinallisten” suomalaisten kanssa ja monilla virheillään osoittautunut kelvottomaksi mihinkään papin- saati piispanvirkaan, ja hän pyrki muutaman kerran määrätietoisesti erottamaan hänet virastaan. Ensimmäisen kerran herttua vangitutti Ericus Ericin syksyllä 1599. Piispa vietiin viikon ajan Turun linnassa vankina oltuaan Ruotsiin tutkittavaksi Uppsalan tuomiokapituliin, mikä ei kuitenkaan löytänyt hänen toiminnastaan rankaisemisen aihetta. Linköpingin valtiopäivillä 1600 Ericus Erici ja likimain puolet Suomen papistosta oli jälleen syytettyjen penkillä, ja huolimatta pappissäädyn vapauttavasta päätöksestä herttua-valtionhoitaja määräsi Turun piispan maksettavaksi 1 000 taalarin sakon. Piispaa ei herttuan vaatimuksista huolimatta kuitenkaan erotettu, mutta takaisin virkaansa hän pääsi vasta lähes kolme vuotta ensimmäisen vangitsemisensa jälkeen.

Ericus Erici allekirjoitti valtiopäiväpäätöksen Tukholmassa 17.6.1602, ja Kaarle-herttua määräsi hänet raamatunsuomennoskomitean jäseneksi – todennäköisesti puheenjohtajaksi – 4.7.1602. (Komitea lienee saanut työnsä valmiiksi 1621, vaikkei Raamattua painosta julkaistukaan).

Kun Ericus Ericin pitkään ulkomaisissa yliopistoissa opiskellut poika Ericus Erici junior kääntyi 1603 katoliseen uskoon ja näytti olleen läheisessä yhteydessä Puolaan ja kuningas Sigismundiin, Kaarlen epäilyt piispaa kohtaan heräsivät taas, ja hän suunnitteli 1606 tämän vangitsemista ja virasta erottamista. Ericus Erici pyrki määrätietoisesti torjumaan häneen kohdistuneet epäilyt ja syytökset katolisuudesta, mutta kuninkaan epäluulot näyttävät hälvenneen vasta 1609, jolloin Ericus Ericille palautettiin kaikki piispan valtuudet ja taloudelliset edut. Kuitenkin vasta Kaarle IX:n kuoltua 1611 ja Kustaa II Aadolfin noustua valtaistuimelle iäkkäälle piispalle koitti rauhallisempi aika.

Kun valtakunnan itäinen alue laajeni siihen Stolbovan rauhassa 1617 voittomaina liitetyillä Käkisalmen läänillä ja Inkerinmaalla, Viipuriin nimitettiin vihdoin oma piispa. Viipurin piispan valvontaan kuuluivat myös voittomaiden luterilaiset seurakunnat, ja Turun piispa vapautui Viipurin hiippakunnan administraattorin tehtävästä.

Ericus Erici Sorolaisen kirjallinen tuotanto on varhaisen kirjallisuushistoriamme laajimpia. Hänen pääteoksensa ilmestyivät painosta hänen elämänsä viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana. Hän toimitti ja julkaisi 1614 Tukholmassa parannetun suomenkielisen kirkkokäsikirjan ja Katekismuksen, ja hänen pääteoksensa Postillan 1. osa ilmestyi painosta 1621 ja 2. osa 1625 niin ikään Tukholmassa. Postillan perusteella piispa Ericus Erici Sorolaista, joka oli myös maankuulu kreikan kielen taitaja, on luonnehdittu ”vanhamelanchtonilaiseksi”. ”Hänen kirjallisesta tuotannostaan korostuu maltillinen luterilainen perusnäkemys, joka ei kiivaillut uusien luterilaisten tunnustusten puolesta, vaan mieluummin vetosi vanhan kirkon auktoriteetteihin. Humanistiset pyrkimykset olivat hänen sydäntään lähellä, mutta filippismin äärimmäisyyksistä hän pysyi erossa.” (Paarma).

Osallistui pappissäädyn edustajana valtiopäiville vielä Örebrossa 1610 ja viimeisen kerran Tukholmassa 1621.

Sai 5.8.1587 verovapauskirjeen kahteen Laitilan pitäjän Sorolan kylän maatilaan, joista muodostettiin sitten säteritila, ja hänelle myönnettiin aatelisarvo 1589.

Piispa Ericus Erici Sorolaisen elämänvaiheita ja elämäntyötä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta yksityiskohtaisesti ks. Martti Parvio, Piispa Ericus Erici (Sorolainen) ja hänen Postillansa (toimittamansa Ericus Ericin Postillan II osan näköispainoksen lopussa 1990, erityisesti s. 993–1005) ja tiivistetysti Erkki Kouri (SKB 2 2003); Ericus Ericin kirjallisesta toiminnasta Suomen kansallisbibliografia 1488–1700 (1996 s. 206–209).

K Turku huhtikuu (haudattiin Turun tuomiokirkkoon pääkuoriin 12.6.) 1625.

P1 N.N. Halvarsdotter, K noin 1601; P2 1602 Ingeborg Palnesdotter (Rosenstråle) hänen 2. avioliitossaan, K 20.5.1630, haudattiin Turku 27.3.1631, P2 V muonitusmestari, majoitusmestari, ratsumestari Palne Eriksson (Rosenstråle) ja Anna Trulsdotter Marbo.

Ingeborg Palnesdotterin P1 Stegeborgin linnan vouti Bengt Göransson, K 1599.

Julkaistu 19.1.2011.

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI