• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Saatteeksi

Viime vuosikymmenien kiinnostus Suomen suuriruhtinaskunnan historiaan on tuottanut runsaasti merkittäviä julkaisuja. Autonomian ajan hallintokoneiston, etenkin keskushallinnon, kehitystä tekijöineen ja henkilöineen on tutkittu varsin kattavasti, ja vastaavasti uudet lähestymistavat ovat valottaneet monipuolisesti ajan suomalaista kulttuuri- ja taide-elämää. Suuriruhtinaskunnan ajan suomalaista armeijalaitosta ja sen upseerikuntaa osana keisarillisen Venäjän sotalaitosta on viimeaikaisissa tutkimuksissa kuitenkin käsitelty varsin vähän. Tämä pienoiselämäkertojen kokoelma vuosien 1809–1917 suomalaisista kenraaleista ja amiraaleista Venäjän armeijan palveluksessa on ensimmäinen kokoava esitys aiheesta ja käsittää nyt 481 kenraalia ja amiraalia, joiden perhesuhteet ja elämänura on esitelty Suomessa käytettävissä olevan lähdeaineiston mahdollisuuksien mukaan.

Suomen kansallisuuden oletettavasti omanneiden kohdehenkilöiden joukkoa muodostettaessa lähtökohdan ovat tarjonneet Kansallisarkistossa säilytettävät kapteeni Carl Oskar Wasastjernan virallisista venäläisistä julkaisuista tekemät muistiinpanot Venäjän armeijassa 1800-luvulla palvelleista suomalaisista sekä kenraaliluutnantti Birger Åkermanin ja Eugen Pikoffin kortisto Venäjän armeijassa 1880–1918 palvelleista suomalaisista. Tutkimusta tehtäessä kohdehenkilöiden joukko on supistunut usealla kymmenellä; mukana on edelleen henkilöitä, joiden ”suomalaisuus” on kovin epävarmalla pohjalla.

Haapaniemen suomalaisesta topografikoulusta ja sen toimintaa jatkaneesta Suomen kadettikoulusta kohosi keisarillisen Venäjän kenraalikuntaan 199 oppilasta, jotka mainitaan Suomen kadettikoulun matrikkelissa vuodelta 1912. Sitä täydentävät kolme täydennysosaa, joista viimeisin ilmestyi 1961. Laivastossa 1809–1917 palvelleista noin 70:stä amiraaliksi ylenneestä suomalaisupseerista on Eugen Pikoffin laatima Landsmän i ryska marinen 1808 - 1917 (1938) ainoa kokonaisesitys. Mainitut matrikkelit ovat vanhentuneita ja puutteellisia, joten niiden antamia tietoja on täydennetty ja korjattu kirkonkirjojen sekä myöhempien matrikkeleiden ja sukututkimusten avulla.

Vaikeimmin tutkittavia ovat ne noin 220 kenraalikuntaan kohonnutta upseeria, jotka aloittivat sotilasuransa Venäjällä ja valmistuivat sikäläisistä sotilasopetuslaitoksista. Heistä merkittävimpien elämänvaiheet toki tunnettiin pääpiirteissään Suomessakin, ja suomalaiseen aateliin kuuluneiden uratiedot löytyvät Suomen Ritarihuoneen genealogien Oskar Wasastjernan ja Tor Carpelanin laatimista sukutaulujulkaisuista. Sen sijaan venäläisistä sotilasoppilaitoksista valmistuneiden ei-aatelisten suomalaisupseerien elämänvaiheiden kartoittaminen on työlästä, mahdotontakin, suomalaisten lähteiden avulla. Kansallisarkistossa olevat Oskar Wasastjernan, Birger Åkermanin ja Eugen Pikoffin laatimat muistiinpano- ja kortistotiedot Venäjän armeijassa 1809–1917 palvelleista suomalaisista muodostavat pohjan näiden upseerien esittelylle. Tietoja on täydennetty muun muassa Suomen Sukututkimusseuran laajan kirjaston avulla ja Osteuropa-Institut Münchenin niin kutsutun Amburger-arkiston tiedoilla.

Osasta kohdehenkilöitä tiedot ovat hyvinkin puutteellisia. Verkkojulkaisua päivitetään täydennystyön edetessä. Verkkojulkaisun käyttäjiltä otetaan mielellään vastaan palautetta, lisätietoja ja oikaisuja.

Kohdehenkilöiden biografiset tiedot on laadittu perinteistä genealogista käytäntöä noudattaen. Perhesuhteet on esitelty, jos ne tunnetaan, kolmen sukupolven osalta.

Kohdehenkilöiden uratiedot painottuvat sotilasuran kehitykseen, minkä lisäksi mainitaan merkittävämmät siviiliuran käänteet. Urakehitys on pyritty esittämään päivämäärän tarkkuudella.

Kohdehenkilöiden saamat kunnia- ja ansiomerkit kertovat arvostuksesta ja urakehityksestä keisarillisen Venäjän hierarkiassa. Saadut merkit, sikäli kun ne tunnetaan, on mainittu uratietojen jälkeen lyhenteinä, joiden selitykset ovat erillisessä .

Kirjallista toimintaa harjoittaneiden kohdehenkilöiden keskeisimmät julkaisut on myös ilmoitettu, joko uratietojen yhteydessä tai omana listauksenaan. Tietojen lopuksi on joidenkin kohdehenkilöiden kohdalla esitetty huomioita, jotka liittyvät tapauksen tutkimukseen, esimerkiksi epäilyyn kohdehenkilön kansallisuudesta tai ristiriitaisista tiedoista. Nämä huomiot on kursivoitu.

Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaiset päivämäärät on muutettu gregoriaanista käytäntöä vastaaviksi, sikäli kun ne on kyetty juliaanisiksi toteamaan. Uratiedoissa esiintyvät lukuisat joukko-osastojen, oppilaitosten ynnä muiden nimet on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Poikkeuksen muodostavat yksittäiset joukko-osasto, joista 1800-luvulla käytetty suomenkielinen kirjoitustapa on vakiintunut käyttöön. Paikannimet on ilmoitettu ensisijaisesti 1800-luvun yleisessä kirjoitusasussa. Moderni tai ajan suomalaisten yleisesti käyttämä nimi on mainittu suluissa, mikäli nimimuodot poikkeavat sekaannusta aiheuttavissa määrin esim. ”Tiflis (Tbilisi)”, ”Serbigall (Aumaisteri)”, ”Kovno (Kaunas)”. Suluissa on saatettu ilmoittaa siis myös paikannimen mahdollinen suomennettu muoto. Paikkakunnat on sijoitettu historiallisiin valtioihin. Venäjän paikannimistö noudattelee nykyistä translitteraatiokäytäntöä, ja paikannimet on sijoitettu myös hallinnollisiin kuvernementteihin. Toiston välttämiseksi ”Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjä” on merkitty ”Pietari” ja ”Vilna, Vilnan kuvernementti, Venäjä” vastaavasti ”Vilna, Venäjä”. Suomen suuriruhtinaskunnan alueesta on käytetty nimeä Suomi. Puolasta on vuoden 1861 kansannousuun asti käytetty nimeä Puolan kuningaskunta, minkä jälkeen hallinnollisesta alueesta on käytetty ilmaisua Veikselin kenraalikuvernementti, Venäjä.

Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana verkkojulkaisuna. Verkkojulkaisun täydentäminen jatkuu, mutta kiitettäköön kuitenkin jo tässä vaiheessa projektin asiantuntijoita, etenkin FM, arkistoneuvos Veli-Matti Syrjöä ja ystäviä, jotka ovat vuosien saatossa tukeneet niin henkisesti kuin taloudellisestikin aineiston kokoajaa hänen työssään.

Riihimäellä 28.3.2006

Rauno Lipponen

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI