Stjernvall, Knut Adolf Ludvig

kenraalimajuri, todellinen salaneuvos, kamariherra, vapaaherra
S 8.9.1819 Linnaisten kartano, Mäntsälä, K 17.4.1899 Helsinki
Vanhemmat

luutnantti, tilanomistaja Hans Henrik Stjernvall S 9.8.1769 Pälkäne, K 4.4.1820 Linnaisten kartano, Mäntsälä ja hänen 2. puolisonsa Fredrika Vilhelmina Charpentier S 29.3.1782 Hauho, K 30.7.1859 Linnaisten kartano.

Puoliso(t) vanhempineen

Moskova 5.5.1856: Sofia Teresia Kupffer S 10.4.1839 Moskova, K 30.6.1920 Helsinki. PV moskovalainen pankkiiri Ludvig Kupffer ja Lovisa Tiedemann.

Lapset

Anna Lovisa S 25.10.1857 Helsinki, K 7.2.1930 Helsinki, vapaaherratar; Julia Sofia S 24.11.1854 Helsinki, K 24.11.1861 Linnaisten kartano, Mäntsälä; Mary S 21.6.1860 Helsinki, K 5.3.1941 Helsinki, vapaaherratar; Eli Therese S 23.9.1861 Dresden, Saksin kuningaskunta, K 16.1.1941 Helsinki, vapaaherratar; Henrik Ludvig Alfred S 19.6.1863 Linnaisten kartano, Mäntsälä, K 4.5.1944 Linnaisten kartano, tilanomistaja, vapaaherra; Knut Adolf S 6.11.1865 Linnaisten kartano, K 11.10.1908 Helsinki, lääketieteen lisensiaatti, yksityisen mielisairaalan omistaja, vapaaherra.

Ura

Knut Adolf Ludvig Stjernvall otettiin 24.1.1834 oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan, mutta hän erosi koulusta 27.11.1836 ja siirtyi oppilaaksi Venäjän tie- ja vesirakennuskunnan insinööriosastolle alivänrikkinä. Valmistuttuaan insinööriosastolta hänet ylennettiin vänrikiksi 2.6.1839, jonka jälkeen hän palveli vuoteen 1852 Pietari - Moskova-rautatien, niin kutsutun Nikolainradan rakennustöissä. Stjernvall ylennettiin aliluutnantiksi 6.7.1840, luutnantiksi 14.5.1841 ja kapteeniksi 18.12.1844. Hän oli 1850 venäläisen lähetyskunnan jäsen opintomatkalla tutustumassa Belgian ja Englannin rautateihin. Stjernvall ylennettiin everstiluutnantiksi 2.1.1851 ja hänet määrättiin 25.7.1852 Pietari - Moskova-rautatien 5. osaston päälliköksi.

Itämaisen sodan jälkeen Stjernvall ylennettiin 13.3.1856 everstiksi ja nimitettiin samalla Suomen tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnan (vuodesta 1860 Suomen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus) päälliköksi. Hänet määrättiin 4.3.1857 Suomen ensimmäisen rautatien, Helsinki - Hämeenlinna-radan rakennustöiden johtajaksi. Stjernvall joutui julkisuudessa kritiikin kohteeksi ratahankkeen kustannusarvion ylittämisestä ja erosi 2.5.1861 Suomen tie- ja vesirakennuslaitoksen ylihallituksen päällikön tehtävästä, mutta pysytettynä edelleen Venäjän armeijan insinöörikunnan upseeriluetteloissa. Nimellisesti hänet määrättiin Suomen kenraalikuvernöörin erikoiskäyttöön. Stjernvall ylennettiin 4.10.1861 kenraalimajuriksi, mutta 7.5.1863 hän pyysi ja sai eron Venäjän armeijan palveluksesta.

Stjernvall vietti muutaman vuoden velipuoleltaan, luutnantti Hans Stjernvallilta 1858 ostamassaan Linnaisten kartanossa Mäntsälässä, mutta 1866 hänet kutsuttiin uudelleen palvelukseen ja tammikuussa 1868 hänet nimitettiin Pietari - Riihimäki-ratahankkeen yli-insinööriksi. Radan valmistuttua etuajassa 1870 Stjernvallille myönnettiin todellisen valtioneuvoksen arvo. Hänet oli jo 29.7.1869 siirretty palvelukseen Venäjän tie- ja vesikulkulaitosten insinöörikuntaan. Stjernvall sai 13.1.1871 H. M. Keisarin hovin kamariherran arvon, ja 16.11.1871 hänet määrättiin Venäjän rautatiehallituksen päälliköksi. Hänet korotettiin 1.4.1872 salaneuvokseksi ja 13.1.1875 hänet korotettiin vapaaherralliseen arvoon, ja vapaaherrallinen Stjernvall-suku merkittiin 18.9.1889 Suomen ritarihuoneeseen numerolla 59.

Venäjän rautatiehallituksen päällikön tehtävät johtivat Stjernvallin nimittämiseen 1870-luvun lopulla Venäjän tie- ja vesirakennuskunnan ministerineuvoston jäseneksi, ja 17.7.1885 hänet määrättiin Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastajaksi sekä Venäjän valtion rautateiden hallituksen puheenjohtajaksi. Stjernvall nimitettiin 1.1.1886 Venäjän kulkulaitosministeriön konseljin jäseneksi. Hänelle myönnettiin 11.9.1888 todellisen salaneuvoksen arvo.

Autonomian ajan merkittävimmän suomalaisen sotilasinsinöörin ura katkesi kuitenkin traagisesti 29.10.1888. Stjernvall vammautui vakavasti keisari Aleksanteri III:ta vastaan tehdyssä pommiattentaatissa Borkissa Harkovan radalla ja joutui vuoden 1889 alussa eroamaan kaikista viroistaan. Samana vuonna Stjernvall myi Linnaisten kartanon pojalleen, vapaaherra Henrik Ludvig Alfred Stjernvallille.

Kunnia- ja ansiomerkit:VenA 2 11.9.1851; VenVl 3 29.4.1858; Aleksanteri II:n nimikirj. nuuskarasia 13.4.1862; VenSt 1 13.1.1870; PrKrR 1 7.5.1873; ItävFrJR suurr. 17.3.1874; VenA 1 21.3.1874; Meckl-SchwVendKrR suurr. 20.8.1874; RuotsPR K 19.7.1875; VenVl 2 srk. 13.1.1876; KreikVapahtR SK 10.9.1876; TanskDR K 1 12.9.1876; VenVK 2.5.1880.

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot