Vapaasti luettava artikkeli

Boldt, Jean (1865 - 1920)

sosialistianarkisti, toimittaja, asianajaja

Jean Boldt oli 1800 - 1900-luvun vaihteen omaleimainen suomalainen kansalaisaktivisti, teosofi ja sittemmin anarkistisosialisti. Monet Boldtin edustamista aatteista – eläintensuojelu, kasvissyönti ja rauhanaate – saivat enemmän kantavuutta vasta paljon hänen jälkeensä. Hän vastusti kiivaasti oikeuden väärinkäyttöä eli valtion pakkovaltaa, joka kohdistui oikeutensa menettäneisiin ihmisiin. Välitön ja rajaton veljeys ihanteinaan hän siirtyi kohti anarkismia ja kumouksellisuutta ja joutui vallankumousta julistaessaan lopulta viranomaisten pidättämäksi.

Jean Boldt syntyi ja kasvoi Kuopiossa. Hänen isänsä kenraalimajuri Johan (Jean) Dietrich Boldt palveli Venäjän armeijassa ja työskenteli sen jälkeen Pietarin passiviraston päällikkönä. Oppineella äidin isällä, Kuopion piispalla Robert Valentin Frosteruksella oli tärkeä merkitys Jeanin ja hänen veljiensä kasvatuksessa.

Käytyään Kuopion ruotsinkielistä yksityislyseota Jean Boldt pääsi ylioppilaaksi 1883 ja alkoi opiskella oikeustiedettä. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon 1886 ja aloitti auskultoinnin hovioikeudessa. Hänen veljistään Georg Didrik Boldtista (1862 - 1918) tuli filosofian tohtori ja lyseonlehtori, Charles Emil Boldtista (1866 - 1922) yliopiston kasvitieteellisen laboratorion assistentti, Bruno Alexander Boldtista (1873 - 1956) yliopiston kirjaston amanuenssi sekä suomalaisen partioliikkeen edelläkävijöitä ja lyseonopettaja Robert Boldt (1861 - 1923) niitti sittemmin mainetta kotiseuduntutkimuksen uranuurtajana. Hjalmar Theodor Boldt (1868 - 1918) opiskeli tekniikkaa ja suoritti filosofian ja lääketieteen kandidaatin tutkinnot.

Jean Boldt ei luonut uraansa asianajajana tai yhteiskunnan vakiintuneissa organisaatioissa. Sen sijaan hän toimi aktiivisesti kirjoittajana ja julkaisijana: hänen aikaansaannoksiinsa kuului aikakauslehti Humanitas, jossa esiintyi lukuisia enemmän ja vähemmän tunnettuja avustajia, sekä itse laadittuja tilapäisiä lentolehtisiä ja julistuksia.

Vuodesta 1896 ilmestynyt Humanitas oli Boldtin ensimmäinen ja täysipainoisin julkaisu, viimeistä piirtoa myöten huolellisesti toimitettu kulttuuriaikakauslehti – varsinkin verrattuna niihin kehnosti painettuihin julistuksiin, joita hän myöhemmin julkaisi. Aikakausjulkaisun ohjelma tuli lukijalle selväksi heti päätoimittajan johdantokirjoituksesta: jyrkän kulttuurikritiikin kohteina olivat oman vuosisadan sivistys ja sen sokeus työväestön henkiselle ja aineelliselle puutteelle. Humanitas ajoi tolstoilaista kristillisyysihannetta, korutonta kristinuskoa, joka halusi nähdä Jeesuksen vuorisaarnan vaikuttavan kouriintuntuvasti aikansa yhteiskunnalliseen todellisuuteen ja joka tulee toimeen ilman kirkkoja ja muita oppeja kuin rakkauden sanomaa.

Aikakausjulkaisun avustajiin kuului Arvid Järnefelt, Leo Tolstoin tärkein puolestapuhuja, joka vasta aloitteli kirjailijanuraansa. Järnefeltkin oli etsijä, jolla oli samanlainen tausta kuin Boldtilla; molemmat olivat kasvaneet älyllisesti vireässä pikkukaupungissa Kuopiossa, ja vanhempiensa taustan välityksellä molemmilla oli läheiset yhteydet pääkaupunki Pietariin. Toinen keskeinen avustaja oli Pekka Ervast, joka esitteli teosofian oppeja.

Humanitas seurasi Eurooppaa tuohon aikaan kuohuttanutta ranskalaisen Dreyfusin tapausta ja avasi palstansa myös kotimaisia oikeudenloukkauksia paljastaneille puheenvuoroille ja asiakirjoille. Runsaasti julkistettiin tapauksia, joissa naisia oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti; toinen toistuva aihe oli vankiloihin ja laitoksiin suljettujen aineellisesti ja henkisesti köyhien kasvava määrä. Raittius- ja juomalakkokehotuksissa Boldt sai tuekseen Arvi Grotenfeltin, niin ikään lehden läheisen avustajan. Päätoimittajalle ominaisia kiinnostuksen aloja edustivat lisäksi artikkelit, joissa kiinnitettiin huomiota eläinten kärsimyksiin ja tuskallisiin eläinkokeisiin. Boldt itse oli vannoutunut kasvissyöjä, sillä eläinten syöminen edellytti elävien olentojen tappamista.

Humanitasin viimeinen vuosikerta 1898 julkaistiin sekä suomeksi että ruotsiksi erillisinä mutta samannäköisinä ja -henkisinä vihkoina, joissa oli kuitenkin eri artikkelit. Suomenkielisessä Humanitasissa julkaistiin senaatin prokuraattorille osoitettu kirjoitus, jossa vastustettiin prostituution valtiollista sääntelyä sellaisena, kuin sitä Suomessa harjoitettiin. Kirjoituksen oli allekirjoittanut Boldt, joka vastusti sääntelyä, koska se jo itsessään merkitsi loukkaavan ja oikeudenvastaisen instituution tunnustamista. Boldtin aikaisempi lehtikirjoitus Prostitutionens reglementering och läkaresällskapet ("Prostituution sääntely ja lääkäriseura") oli julkaistu myös erillisenä kiistakirjoituksena 1896.

Jean Boldt perusti 1898 Helsingissä yhdessä Matti Kurikan ja Pekka Ervastin kanssa ruotsinkielisen rauhanyhdistyksen Finlands Fredsförening. Yhdistys edelsi vuosikymmen myöhemmin perustettua Suomen Rauhanliittoa. Humanitasissa julkaistiin kutsu perustamiskokoukseen sekä uuden yhdistyksen tiedotteita. Vuotta myöhemmin Boldt johti Kurikan kanssa rauhanmielenosoitusta, joka keräsi useita tuhansia kuulijoita Helsingissä. Lisäksi Boldt naulasi eri puolille kaupunkia julisteita, joissa tuomittiin kaikenlainen sotilaspalvelus. Kiistakirjoitus Upprop mot militarismen (”Militarismia vastaan”) julkaistiin ilman tietoja kustantajasta, kirjapainosta ja julkaisuvuodesta, mutta tekstin oli allekirjoittanut Jean Boldt.

Boldt oli alkanut vähitellen käyttää kirjoituskielenään myös suomea, ja hän perusti vuoden 1900 lopulla yhdessä Pekka Ervastin kanssa Uusi Aika -nimisen viikkolehden. Näytenumerosta otettiin valtaisa painos, yli satatuhatta kappaletta, joiden oli tarkoitus saavuttaa suuret joukot. Toimittajat ennustivat henkistä uudelleensyntymää uuden vuosisadan alkaessa ja toivoivat voivansa levittää uuden henkisyyden ja eritoten teosofisten aatteiden sanomaa Suomeen. Raittiuskysymyksen lisäksi lehdessä seurattiin naisasian etenemistä Euroopassa sekä vivisektion – tieteen nimissä suoritettujen eläinkokeiden – vastaisen taistelun alkua. Lehdessä ylistettiin Mathilda Wreden toimia vangittujen ja eristettyjen hyväksi ja esiteltiin hengenheimolaisten uusia kirjoja. Erillisenä irrotettavana liitteenä oli Tolstoin Evankeliumi Arvid Järnefeltin suomennoksena. Boldtin ja Ervastin lehtihanke eli puolivuotiaaksi.

”Sosialismi ja Natsarealaisen opit ovat molemmat kasvaneet samasta juuresta”, Boldtin viestin ydin kuului. Näihin sanoihin päättyi puhe, jonka hän piti työväen ja raittiusliikkeen ensimmäisessä vappumielenosoituksessa 1900 ja joka julkaistiin Uudessa Ajassa. Vuorisaarnan sanoman ja sosialismin ihanteen suhde nousee Boldtilla toistuvasti esiin.

Vaikka Boldt pysyi tietyille ihanteilleen uskollisena, hänen poliittinen ajattelunsa jyrkentyi selvästi. Hänen aatemaailmansa kehittyi suuntaan, jota voinee luonnehtia lähinnä anarkistiseksi sosialismiksi. Yhä useammin hän lähti kirjoituspöytänsä äärestä Helsingin kaduille yllyttämään kansaa. Boldt saapui 1906 kutsumatta erääseen esitelmätilaisuuteen yliopiston juhlasaliin esittämään ehdotuksen uuden yhteiskuntajärjestyksen sosiaalisiksi perussäännöiksi ja nostattamaan eläköön-huutoa sosialismille.

Boldt esiintyi 1900-luvun levottomina alkuvuosina usein siellä, missä yhteiskunnan vastakohtaisuudet kärjistyivät ja enemmän tai vähemmän vallankumouksellisen tilanne oli käsillä. Hän osallistui Viaporin kapinaan, ja hänet pidätettiin Oulussa osallisuudesta kapteeni Johan Kockin nostattamiin levottomuuksiin. Poliisin ja tuomioistuimen kuulustelussa Boldt päätti yleensä vaieta. Raamatullisista syistä hän myös kieltäytyi antamasta valaa tuomioistuimessa. Hämmentävän esiintymisensä vuoksi hänet lähetettiin vankilan asemesta mielisairaalaan. Suurlakko 1905 ja Viaporin kapina 1906 herättivät Boldtissa toiveita nopeasta yhteiskunnallisesta muutoksesta, mutta toiveet vaihtuivat pettymykseen, kun nuo mielenilmaukset eivät johtaneet riittävän jyrkkään muutokseen.

Jean Boldtilla ei ollut säännöllisiä tuloja, joten hänen ei ilmeisesti ollut aina helppoa huolehtia elatuksestaan. Hän tuntuu olleen usein veloissa ja tarvinneen avustusta veljiltään ja hengenheimolaisiltaan, kuten Arvid Järnefeltiltä. Boldtin puoliso Karin Söderberg oli kotoisin Uppsalasta, ja heillä oli kolme lasta. Puoliso ja lapset oleskelivat ajoittain Ruotsissa isovanhempiensa luona, ja Boldt itse asui ajoittain Lohjalla, Järnefeltin tilan Rantalan lähistöllä mökissä, jonka hän oli itse pystyttänyt metsään. Lohjalla asui myös veli Robert Boldt.

Suuren hetkensä agitaattorina Jean Boldt koki kesäkuussa 1917, puoli vuotta ennen sisällissodan puhkeamista. Hän julisti useita kertoja Helsingin Senaatintorilla vallankumousteesejään ja yllytti suoraan toimintaan. Tavallisesti hän pohjusti maailmanvallankumousta Nikolainkirkon (Suurkirkon) portailta, mutta kerran innostunut kansanjoukko tunkeutui kirkkoon, ja Boldt sai jatkaa puhettaan saarnastuolista. Tilaisuus päättyi siihen, että poliisi ja viranomaiset pidättivät hänet ja lähettivät mielentilatutkimukseen. "Ilmeisen sairaana ja vaarallisena hänet suljettiin laitokseen, eikä hänestä ole sen koommin kuultu", Åbo Underrättelser kirjoitti.

Jean Boldtia on luonnehdittu vallankumousmiehen vertauskuvaksi, nälkiintyneeksi, tummaveriseksi hahmoksi, jolla oli palavat silmät, ja retorikoksi, joka ei kyennyt käytännölliseen eikä realistiseen harkintaan. Luonnehdinta kuvaa tavallaan äärimmäistä marginalisoitumista: ihmistä, joka on suljettu ulkopuolelle alkuperäisestä ympäristöstään, porvarillisesta yhteiskunnasta, johon hän oli syntynyt, ihmistä, joka vastusti vankiloita ja heikkojen syrjintää mutta joutui lopulta itse viranomaisten huostaan ja laitokseen.

Jean Boldt vietti viimeiset vuotensa vapaana Helsingin lähistöllä Kulosaaressa. Siellä hän myös kuoli toukokuussa 1920. Vaikka Boldt oli kuollessaan vasta 55-vuotias, hänen kuvattiin olleen vanha ja murtunut mies. Hänen hautajaisissaan Helsingin Vanhalla hautausmaalla Hietaniemessä pari ruotsinkielistä työläisyhdistystä ja "vankien ystävä" Mathilda Wrede kunnioittivat hänen muistoaan.

Johan Carl Emil Boldt, Jean S 19.4.1865 Kuopio, K 16.5.1920 Kulosaari, Helsingin maalaiskunta. V Pietarin passitoimiston päällikkö, kenraalimajuri Johan (Jean) Dietrich Boldt ja Anna (Nanny) Christina Frosterus. P 1898 - ravintoloitsija Katarina (Karin) Wilhelmina Söderberg S 1865, K 1930. Lapset: Olof Kelly S 1894, K 1987; Greta S 1897, K 1975; Rafael Didrik S 1900, K 1925.

URA. Ylioppilas, Svenska privatlyceum i Kuopio 1883; yleinen oikeustutkinto 1886; auskultantti Turun hovioikeudessa 1892.

Asianajaja Helsingissä; aikakauskirja Humanitaksen perustajia, päätoimittaja 1896 - 1898; Uusi Aika -viikkolehden perustajia 1900.

Finlands Fredsföreningin perustajia 1898.

TUOTANTO. Ett upprop mot militarismen. s. a.; Prostitutionens reglementering och läkaresällskapet. 1896; Kors-sånger. 1909; Det stora dårhuset. 1916.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Jean Boldtia koskevia lehtiartikkeleita, Brages Pressarkiv; Charles Emil Boldtin kokoelma, Historiska och litteraturhistoriska arkivet, Svenska Litteratur Sällskapet ja Kansalliskirjasto.

P. Häkli, Arvid Järnefelt ja hänen maailmansa. 1955; A. Nokkala, Tolstoilaisuus Suomessa. 1958.

JEAN BOLDTIN MUKAAN NIMETTY. Näytelmät: J. Siltanen, Vallankumous. 2014.

Kirjoittaja(t): Henrik Knif
Kääntänyt Markus Lång

Julkaistu 16.8.2010

Artikkelitekstin pituus: 10188 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot