• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Vapaasti luettava artikkeli

Olsson, Svante (1856 - 1941)

Helsingin kaupunginpuutarhuri

Svante Olsson toi Suomeen 1800- ja 1900-luvun vaihteen mannermaisen kaupunkipuistokulttuurin ja -muotokielen siihen liittyvine rakentamis- ja viljelytekniikoineen. Hän otti yhdessä poikansa Paul Olssonin kanssa käyttöön myös 1900-luvun alun kansainvälisen muotopuutarhatyylin Helsingin kaupunki-istutuksissa. Valtaosa Helsingin kantakaupungin puistoalueista, yhteensä noin 40 kohdetta tai 70 hehtaaria, on hänen suunnittelemiaan tai uudistamiaan, minkä lisäksi hänen toimeliaisuutensa ja esikuvavaikutuksensa ulottuivat myös muualle Suomeen.

Svante Olsson oli syntyisin Skånen Risebergasta. Hän harjoitteli puutarha-alaa Kööpenhaminassa ja useissa Ruotsin kuninkaallisissa linnoissa. Hän toimi kaupunginpuutarhuri Hans Medinin apulaisena Tukholman kaupunki-istutuksilla aikana, jolloin kaupungissa ryhdyttiin toteuttamaan laajaa puistorakennusohjelmaa. Helsingin kaupunki perusti 1889 vakinaisen kaupunginpuutarhurin toimen, johon Olsson valittiin useiden hakijoiden joukosta. Hän ryhtyi välittömästi suunnittelemaan Kaivopuiston ja Ritaripuistikon uudistamista sekä Tähtitorninvuoren istuttamista puistoksi. Hän perusti myös ensimmäisen kaupunginpuutarhan nykyiseen Tehtaanpuistoon, mistä se siirtyi 1907 Finska Trädgårdsföreningeniltä vapautuneelle puutarhatontille Eläintarhaan.

Kaupunginpuutarhurin toimi siirrettiin 1898 rakennuskonttorilta erityisen luottamusmieselimen, puutarhalautakunnan, alaisuuteen. Lautakuntaan kuuluivat oluttehtailija, puutarhanomistaja Paul Sinebrychoff, yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Magnus Schjerfbeck sekä Östersundomin kartanon omistaja, sittemmin Finsk Tidskriftin päätoimittaja R. F. von Willebrand. Olsson laati 1800- ja 1900-luvun taitteessa arvovaltaisen lautakunnan tuella suunnitelmat Punanotkon puistoa, Tehtaanpuistoa ja useita pienempiä puistikkoja varten sekä Vanhan Kirkkopuiston, Hakasalmen, Hesperian ja Kaisaniemen puistojen uudistamiseksi. Jälkimmäiset kolme hanketta sulautuivat osaksi lautakunnan ajamaa laajaa kansanpuistovyöhykettä, joka ympäröisi Helsingin sisälahdet. Vyöhyke käsitti myös Eläintarhan puistoalueen. Olssonin suunnittelemat Eiran kaupunginosan istutusvyöhykkeet syntyivät niin ikään puutarhalautakunnan myötävaikutuksella. Lautakunta lakkautettiin 1910, ja puistotoimi siirrettiin uuden yleisten töiden lautakunnan alaiseksi, Olssonin johtamaksi kaupunki-istutusten osastoksi. Eläintarhan puistohanke syrjäytyi 1911 kaupunginasemakaava-arkkitehti Bertel Jungin keskuspuistoehdotuksen tieltä, ja seuraavana vuonna Kaisaniemen puistokin päätettiin uudistaa kaupungin asemakaavaosaston ehdotuksen mukaiseksi urheilupuistoksi.

Olsson toteutti edelleen hankkeitaan, kuten Eläintarhan ja Eiran puistoalueita, yhdessä puutarha-arkkitehdiksi valmistuneen poikansa Paul Olssonin kanssa, josta tuli hänen apulaiskaupunginpuutarhurinsa. Samalla Helsingin puistosuunnittelussa siirryttiin Svante Olssonin alkuperäisestä saksalaisvaikutteisesta biedermeier-maisemapuutarhatyylistä Paul Olssonin mukanaan tuomaan uuteen englantilais-saksalaiseen muotopuutarhatyyliin. Toteutuneita kohteita olivat Eiranpuistikko, Engelinaukio, Talvipuutarhan edusta ja alkuperäinen maisematyylinen Alppipuisto. Myös Eläintarhan alueen tiestön yleissuunnittelussa seurattiin käytännössä pitkälti Svante Olssonin puutarhalautakunnalle tekemiä ehdotuksia. Olsson yritti vielä ennen eläkkeelle jäämistään 1924 vaikuttaa Kaisaniemen kohtaloon julkaisemalla lehdissä suurisuuntaisia ehdotuksia alueen uudistamiseksi, mutta niiden vaikutus kaupungin muihin suunnitteluelimiin jäi vähäiseksi.

Svante Olsson toimi kaupunginpuutarhurintoimensa ohella konsulttina eri puolilla Suomea. Hän suunnitteli yhdessä poikansa kanssa Naantalin Kultarannan huvilan puutarhan. Hänen toimintansa laajuudesta ei ole täsmällistä kuvaa, mutta hänen tiedetään tehneen suunnitelmia ainakin Oulun kaupungille. Hän on myös vaikuttanut esikuvana muun muassa Tampereen Näsinkallion puistoon. Olsson nautti suomalaisissa puutarhuripiireissä suurta arvostusta. Hän oli 1892 mukana perustamassa Finska Trädgårdsodlareförbundet -järjestöä (Suomen puutarhaviljelijäin liittokunta) sekä toimittamassa tämän ja Hufvudstadsbladetin yhteistä kuukausittaista puutarhaliitettä vastavetona järjestön Tampereen alaosaston julkaisemalle suomenkieliselle Puutarha-lehdelle. Liite ilmestyi epäsäännöllisesti 1900 - 1903, ja siinä julkaistiin muun muassa Olssonin moniosainen matkakertomus käynnistä Pariisin maailmannäyttelyssä.

Svante Olsson S 20.6.1856 Riseberga, Skåne, Ruotsi, K 30.5.1941. V pientilallinen Ola Backe. P Augusta Pålsson S 1854, PV Pål Perinpoika ja Kristina Perintytär. Lapset: Clemens Cranborg; Svante Walfrid S 1883; Svante Klemens S 1885; Svante Zeibrant S 1887; Svante Paul S 1890, K 1973, puutarha-arkkitehti; Ebba Augusta S 1892.

URA. Puutarhayritys Ohlsens Enken harjoittelija Kööpenhaminassa 1879 - 1881; Hagan linnan apulaispuutarhuri Tukholmassa 1881; Tullgarnin linnan puutarhan järjestäjä; Tukholman kuninkaallisen linnan koristelija; Forsbackan ruukin puutarhuri; Tukholman kaupunki-istutusten apulaiskaupunginpuutarhuri 1884 - 1888; Säfstaholmin kartano ja puutarhakoulu 1888 - 1889; Helsingin kaupunginpuutarhuri 1889 - 1924.

Kuopion puutarhanäyttelyn pääjärjestäjä 1906; Helsingin juhlapuutarhanäyttelyn pääjärjestäjä 1912; Kaivopuiston puutarhanäyttelyn pääjärjestäjä 1913; Kaupunginpuutarhan puutarhanäyttelyn pääjärjestäjä 1920.

Finska Trädgårdsodlareförbundetin puheenjohtaja; Nylands svenska trädgårdssällskapin kunniapuheenjohtaja 1921 - 1941.

TEOKSET. Helsinki: Ritarihuoneen puistikon uudistaminen 1889 - 1890; Kaivopuiston uudistaminen 1889 - 1913; Tähtitorninvuoren puisto 1890 - 1903; Esplanadin uudistaminen; Kolmikulman ja Kirkkotorin (Lönnrotin) puistikot 1890; Senaatintorin istutussuunnitelma 1894; Koulupuistikko; Katajanokan puistikko; Lapinlahden puistikko; Säätytalon puistikko; Vanhan Kirkkopuiston uudistaminen 1900; Punanotkon (Johanneksen kirkon) puisto 1901 - 1914; Hakasalmen ja Hesperian puistot 1903; Eiran kaupunginosan istutussuunnitelma 1906 - 1907; Eläintarhan, Töölön-, Eläintarhan- ja Kaisaniemenlahtien puistovyöhykesuunnitelmat 1900 - 1910; Kaisaniemen puiston uudistussuunnitelma 1907; Hakasalmen ja Hesperian puistot 1910. Oulu: Linnansaaren ja Pokintörmän puistosuunnitelmat 1907. Useita yksityisiä puutarhasuunnitelmia eri puolella Suomea.

Yhdessä Paul Olssonin kanssa: Helsinki: Eläintarhan itäosa (Alppipuisto) 1911 - 1913; Kaisaniemen puiston uudistussuunnitelmat 1911 - 1924; Ensipuistikko 1912; Kampintorin istutus 1912; Eiranpuistikko 1912 - 1915; Engelinaukio 1912 - 1920-luvun alku; Talvipuutarhan edustaistutus (Eläintarha) 1912 - 1922; Tehtaanpuiston suunnitelma 1912; 5. Linjan puistikko (Karhupuistikko) 1912 - 1914; Eläintarhan urheilupuistosuunnitelma 1914; Esplanadin uudistussuunnitelma 1916; Ullanpuistikon suunnitelmat 1916 - 1918; Suomen Pankin edustaistutus 1923; Nervanderinkadun puistosuunnitelma 1923. Villa Kultarannan puutarha 1914 - 1920, Naantali.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Ars : Suomen taide 5. 1990: M. Häyrynen, P. Uino, Puistot ja puutarhat : Svante ja Paul Olsson; O. Gauffin, Svante Olsson // Flora 1924; Hyllning // Finska trädgårdsodlaren 1921; M. Häyrynen, Maisemapuistosta reformipuistoon : Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. 1994; S. Simonen, Suomen puutarhatalouden historia. 1961; P. Uino, Villa Gullrandas trädgårdsarkitektur // Suomen Museo 1980. 1982.

Kirjoittaja(t): Maunu Häyrynen

Julkaistu 3.4.2006

Artikkelitekstin pituus: 4228 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

• Lyhenteiden selitykset
• Tekijänoikeudet ja viittaaminen
• Lähetä artikkelista palautetta

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI