Vapaasti luettava artikkeli

Kaarina Maununtytär (1550 - 1612)

Ruotsin kuningatar

Kaarina Maununtytär (1550 - 1612)
K. K. Meinander, Porträtt i Finland före 1840-talet I. 1931.

Kaarina Maununtytär on koettu Pohjanlahden molemmin puolin yhdeksi Ruotsin historian mielenkiintoisimmista henkilöistä. Alhaissyntyisen Kaarina Maununtyttären korottaminen kuningattareksi oli yksi monista syistä, jotka aiheuttivat Eerik XIV:n ja hänen perillistensä syrjäyttämisen valtaistuimelta. Kruununsa menettänyt nuori kuningatar lähetettiin Suomeen, missä hän asui lopun elämäänsä Liuksialan kartanossa Kangasalla.

Kaarina Maununtytär on suomalaisen kuningashistorian Tuhkimo, ainoa kotimaisesta rahvaasta syntynyt nainen, jonka päähän on painettu kuningattaren kruunu. Mutta vaikka hän sai kuninkaansa, Eerik XIV:n, ja virallisen aseman puolisonsa rinnalla, hallitsijapari ei elänyt onnellisena loppuelämäänsä. Kaarina Maununtytär oli Ruotsin kuningattarena vain 87 vuorokautta, mikä oli lyhyt aika hänen liki 62 vuotta kestäneestä elämästään.

Talonpoikaiskuningatar on kiehtonut ruotsalaisia ja suomalaisia hieman eri tavoin. Ruotsalaisittain Kaarina Maununtyttäressä on ollut kiinnostavinta hänen syntyperänsä sekä hänen pääsynsä ensin kuninkaan rakastajattareksi ja sitten kruunatuksi kuningattareksi että hänen merkityksensä Eerik XIV:n elämässä. Yleisimmän käsityksen mukaan Kaarina Maununtytär rauhoitti kuninkaan tasapainotonta luonnetta. Suomalaiset ovat arvostaneet ja rakastaneet häntä omana kuningattarenaan, koska hän eli vuosikymmenet Suomessa Kangasalan Liuksialassa ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon Tott-suvun kuoriin. Hänestä laadittiin elämäkerta jo 1850, Zachris Topelius nosti hänet Maamme-kirjallaan yleiseen tietoisuuteen ja Mika Waltari kirjoitti hänestä 1942 viihteellisen, mutta perusteellisiin arkistotutkimuksiin pohjautuneen menestysromaanin.

Kaarina Maununtyttären syntyperä on osittain tuntematon. Astrologiasta kiinnostuneen Eerik XIV:n kertoman mukaan Kaarina Maununtytär syntyi Tukholmassa 6.11.1550. Hänen isänsä oli syntyperältään tuntematon nihti Måns ja äitinsä Ingrid, joka oli tullut pääkaupunkiin Uplannista ja oli syntyisin talonpoikaissäädystä. Tämä käy ilmi Kaarina Maununtyttären häistä ja kruunajaisista, joissa hänen enonsa olivat läsnä. Vanhempansa Kaarina Maununtytär menetti varhain, eikä hänellä tiedetä olleen sisaruksia.

Kuningas Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär lienevät tavanneet toisensa tammikuussa 1565. Johannes Messeniuksen kronikan mukaan nuori kuningas huomasi torilla pähkinöitä kaupustelleen tytön ja kutsui hänet sisarensa, prinsessa Elisabetin seurueeseen. Myöhempi historiantutkimus olettaa Kaarina Maununtyttären olleen laulajana ja palvelijana krouvari Gert Cantorin luona. Mika Waltari ei nähnyt pähkinöiden myynnin ja Cantorin perheessä elämisen välillä mitään ristiriitaa. Mahdollisesti pähkinöitä myi Kaarina Maununtyttären äiti.

Mikä sai Eerik XIV:n kiinnittämään huomionsa itseään 17 vuotta nuorempaan Kaarina Maununtyttäreen? Tähän kysymykseen ei ole lopullista vastausta. Aikalaisten kuvauksen mukaan Kaarina Maununtytär oli kaunis, määrätietoinen ja vahva. Kuningas piti kaunottarista, ja hänellä oli monia rakastajattaria. Eerik XIV oli perinyt kruunun Kustaa Vaasan vanhimpana poikana, ja äitinsä Katariina Saksi-Lauenburgilaisen puolelta hän laski kuuluvansa Euroopan mahtavimpiin ruhtinassukuihin. Hän oli saanut erittäin huolellisen kasvatuksen ja hän oli lahjakas sekä monipuolisesti sivistynyt, neljää kieltä puhunut renessanssiruhtinas. Hän sävelsi, soitti luuttua, piirsi ja oli kiinnostunut tieteistä. Hän harrasti matematiikkaa ja astronomiaa sekä oli taitava sotilasstrategi. Hän laajensi Tukholman linnaa, koristi sitä ja teetti sinne lintuhuoneen riikinkukkoineen ja muine ihmeellisyyksineen.

Eerik XIV:n luonteeseen liittyi myös varjopuolia. Hän oli ystävällinen mutta arvaamaton, leikkisä mutta tasapainoton. Hänen lapsuutensa oli ollut onneton äitipuoli Margareeta Leijonhufvudin kovuuden takia. Melankoliaansa hän torjui erilaisilla lääkkeillä, jopa oopiumilla. Hänen lukuisat yrityksensä solmia edullinen avioliitto jonkun ulkomaalaisen ruhtinattaren kanssa epäonnistuivat, ja hänen lähettämänsä kosijat saivat palata rukkasten kanssa yhä uudelleen takaisin Ruotsiin. Lähettiläiden kiertäessä Eurooppaa kuninkaalla oli jalkavaimoja ja aviottomia lapsia.

Poliittisesti Eerik XIV:llä oli selkeät tavoitteet. Vaikka hänen isänsä oli jättänyt nuoremmille pojille herttuakunnat ja jakanut näin valtaa, Eerik XIV halusi kukistaa sekä veljensä että muun ylimmän aatelin. Hänellä oli oikeana kätenään Jöran Perinpoika, jonka aateliton syntyperä ja häikäilemättömät menettelytavat herättivät valtakunnan ylhäisimpien vihaa. Ulkopolitiikassaan Eerik XIV lähti valloitusten tielle Baltiassa ja ajautui 1563 sotaan Tanskaa vastaan. Seitsenvuotinen pohjoismainen sota oli hävitysretkineen raskas ja tuhoisa talonpojille, mutta samalla se kiristi kuninkaan ja aateliston välejä, kun Eerik XIV vaati rälssiä täyttämään asevelvollisuutensa.

Nuori Kaarina Maununtytär muuttui kuninkaan hovissa keväällä 1565 nopeasti sotamiehen tyttärestä hovinaiseksi, sillä hän sai oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli tytöille hyvin harvinaista 1500-luvulla. Kuninkaan rakastajattarena hän sai arvokkaita kankaita ja kaksi omaa palvelijaa. Hänelle tuotiin kannukaupalla viiniä päivittäin; hänellä kävi vieraita, sillä hänen ei voi olettaa juoneen neljää litraa yksin. Hänen ensimmäinen lapsensa, (Sigrid Erikintytär Vasa) Sigridiksi kastettu tytär, syntyi lokakuun puolivälissä Svartsjön linnassa 1566. Kuningas kirjoitti tapauksesta ylpeänä päiväkirjaansa ja piti komeat ristiäiset. Vakaasti astrologiaan uskonut kuningas teetti myös Kaarina Maununtyttären horoskoopin, jossa ennustettiin paljon vihamiehiä, lasten vaikeita kohtaloita ja huolenpitoa omaisista. Kaikki nämä asiat toteutuivat.

Kuninkaan ja ylhäisaatelin välinen ristiriita kärjistyi toukokuussa 1567. Kuningas vangitutti Svante Steninpoika Sturen ja Sten Erikinpoika Leijonhufvudin tehdäkseen lopun aateliston vehkeilystä, niin kuin hän näki asian. Hän kutsui valtiopäivät Uppsalaan ja lähti sinne Kaarina Maununtyttären kanssa. Suurin osa aatelistosta jäi silti pois kohtaloaan peläten. Hermostunut kuningas kadotti puheensa konseptin ja keskeytti kokouksen. Tilannetta ei auttanut se, että kosiomatkalta palannut Nils Sture toi jälleen kerran rukkaset. Eerik XIV tiesi horoskooppiensa mukaan kultatukkaisen miehen vainoavan häntä ja päätti tappaa Sturet. Näiden perhe vetosi sekä kuninkaaseen että Kaarina Maununtyttäreen, mutta turhaan. Kuningas ja hänen apulaisensa surmasivat vankityrmään heitetyt vangit 24.5.1567. Tekonsa jälkeen kuningas pakeni ja löytyi vasta kolmen päivän kuluttua mielisairaana pitäen itseään talonpoikana ja olettaen (Juhana III) Juhana-herttuan ottaneen vallan. Vain Kaarina Maununtytär pystyi rauhoittamaan kuninkaan.

Murhat kuohuttivat Ruotsia, vaikka paremmaksi kohentunut kuningas pyysi Sturen perheeltä anteeksi. Yleinen huomio kiintyi kuitenkin pian sotaan, mutta sitten levisi yllättävä tieto: arkkipiispa Laurentius Petri oli vihkinyt kuninkaan ja Kaarina Maununtyttären. Aviopari lähti yhdessä rintamalle, ja 28.2.1568 heille syntyi poika, joka kastettiin Gustafiksi eli isoisänsä Kustaa Vaasan kaimaksi. Koska Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär olivat naimisissa, poika oli Ruotsin laillinen kruununperijä. Vielä selvemmin tämä tuli ilmi 4.7.1568, jolloin Tukholman Suurkirkossa toimitettiin julkinen vihkiminen. Kuningas kantoi poikaansa sylissään, ja Sigrid käveli vanhempiensa perässä. Kuninkaan veljet eivät olleet paikalla, mutta Kaarina Maununtyttären kolme talonpoikaisenoa olivat häissä kuninkaan kustantamissa komeissa puvuissaan.

Seuraavana päivänä Kaarina Maununtytär kruunattiin Suurkirkossa Ruotsin kuningattareksi. Juhlallisuudet olivat komeat, sillä Eerik antoi käyttää omia vallanmerkkejään ja valtaistuinkatokseen liitettiin osia Tanskan ja Norjan vaakunoista. Kun Tanskan kuningas kuuli tästä häpäisystä, hän aloitti uudelleen sodan. Nuoren 17-vuotiaan kuningattaren kunniaksi rakennettiin kaksi riemukaarta, ja häitten jälkeen hänelle laadittiin vaakuna sekä sinetti Månesköld-nimellä. Nimi viitannee joko horoskoopin kuuteemaan tai isän Måns-etunimeen. Itse kuningatar kiiruhti antamaan kalliita lahjoja köyhille sukulaisilleen. Samalla valtaan palannut kuninkaan sihteeri Jöran Perinpoika aateloitiin Tegeliksi.

Koska kuninkaan veljet eivät saapuneet häihin eivätkä kuningattaren kruunajaisiin, kuningas asetti heidät kotiarestiin Eskilstunaan. Tämä oli viimeinen pisara, joka aloitti aateliston kapinan. Kapina sai alkunsa Vadstenasta, jonne kokoontunut aatelisto huusi Juhanan valtionhoitajaksi. Matkalla yhä kasvaneet joukot lähtivät Tukholmaan ja ehtivät perille syyskuussa 1568. Eerik XIV:n oli antauduttava, ja hänet suljettiin perheineen Tukholman linnan tilikamarin huoneisiin. Vaikka olot olivat mukavat hyvine ruokineen ja muine kuninkaallisuuksineen, valtansa 24.1.1569 valtiopäivillä lopullisesti menettänyt kuningas kadotti henkisen tasapainonsa ja raivosi myös Kaarina Maununtyttärelle. Leskikuningatar Katariina Stenbock otti lapset huostaansa ja antoi heidät vanhemmilleen vain määräajoiksi. Vaikeuksien keskellä perheeseen syntyi kolmas lapsi, poika Henrik, tammikuussa 1570.

Eerik XIV:n karkaamisajatukset ja hänen perheensä kasvu pelottivat Juhana III:ta, joka keksi lähettää vankinsa Suomeen. Parinkymmenen hengen seurue saapui Turkuun 15.7.1570, ja se eristettiin muusta linnasta, mutta sen oloja ei voi pitää kurjina. Perheellä oli omat kokkinsa, parturinsa ja metsästäjänsä, joten elämänsä yksitoikkoisuudesta huolimatta Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär viettivät Turun linnassa avioliittonsa onnellisimman ajan. Loppuvaiheessa olot kuitenkin muuttuivat, koska Tukholmaan kantautui huhuja Venäjän tsaarin aikeista vapauttaa entinen kuningas. Kansantarinan mukaan Kaarina Maununtytär ja lapset oleskelivat Tuupikkalan torpassa joen vastarannalla Eerikin istuessa vankitornissa.

Elokuussa 1571 entinen kuninkaallinen perhe vietiin Kastelholmaan Henrik-poikaa lukuun ottamatta. Hän kuoli syyskuussa 1572, ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon linnan tykkien ampuessa kunnialaukauksia. Kastelholmasta perhe siirrettiin edelleen Tukholman kautta Gripsholmiin puoleksitoista vuodeksi. Linna kuului (Kaarle IX) Kaarle-herttuan ruhtinaslääniin. Täällä Kaarina Maununtytär synnytti viimeisen lapsensa, Arnold-nimisen pojan, joka kuoli lapsena. Vankila ei jäänyt pysyväksi, sillä sekä Juhana III:n ja Kaarle-herttuan välien kiristyminen että Kaarina Maununtyttären hedelmällisyys muuttivat perheen olot. Juhana III ei tuntenut oloaan turvalliseksi vanhimman veljen perheen kasvaessa eikä edes tämän eläessä, joten kesäkuussa 1573 Eerik XIV ja hänen puolisonsa erotettiin toisistaan. Entinen kuningas sai virua vankina Västeråsissa, Kaarina Maununtytär ja elossa olevat lapset vietiin Turkuun. Eerik XIV ei tiennyt perheestään mitään, mutta kaipasi puolisoaan, piirsi tämän kuvia ja kirjoitti kirjeitä. Kuvissa Kaarina Maununtytär muuttuu yhä eroottisemmaksi, mutta aina hänellä on kruunu päässään. Eerik XIV:n tuskat päättyivät helmikuussa 1577 Örbyhusissa, 1900-luvun ruumiinavauksen mukaan arsenikkikuolemaan.

Kaarina Maununtyttären elämästä Turussa 1573 - 1577 tiedetään vähän, sillä linnan tilit eivät juuri kerro mitään hänestä. Gustaf-poika haettiin 1575 äidiltään pois ja lähetettiin Puolaan, sillä salajuonia pelkäävä Juhana III halusi päästä veljensä pojasta lopullisesti eroon. Mika Waltari sai hyvin tilaa mielikuvitukselleen, kun hän antoi entisen kuningattaren pukeutua tuntemattomaksi kalastajan vaimoksi ja käydä moneen otteeseen Tukholmassa kyselemässä miehensä kohtaloa ja lopulta katsomassa julkisesti esille asetettua Eerikin ruumista.

Ruotsin entinen kuningatar oli vasta 26-vuotias menetettyään puolisonsa ja kolme lastaan sekä päästessään Sigrid-tyttärensä kanssa vapaaksi. Juhana III turvasi hänen tulevaisuutensa läänittämällä "rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme kuningas Eerikin leskelle" 20.3.1577 Ylä-Satakunnan kihlakunnasta Kangasalta Liuksialan kuninkaankartanon siihen kuuluvine 26 verotaloineen. Juhana III tunsi Roineen rantoja hyvin, sillä hän oli 1556 Suomen herttuana käynyt ainakin läheisessä Vääksyn kartanossa, jonka hän oli sittemmin lahjoittanut rakastajattarelleen Karin Hansintyttärelle. Samalla kuningas velvoitti Suomen käskynhaltijan Klaus Åkenpoika Tottin (noin 1530 - 1590) ja Turun linnan voudin huolehtimaan siitä, että Kaarina Maununtytär sai kartanonsa ja hänet varustettiin sinne hyvin. Kymmenen päivää myöhemmin Juhana III aateloi entisen rakastajattarensa Karin Hansintyttären lapset Gyllenhielmeiksi.

Kesäkuun 1. päivänä 1577 Kaarina Maununtytär ja hänen tyttärensä sekä parinkymmenen hengen seurue ynnä kolme pappia, neljä teiniä ja neljä aseistettua miestä lähtivät Turusta. Liuksiala oli vaatimaton kartano, jos sen asettaa muiden Ruotsin entisten kuningattarien huomenlahjojen ja eläkeläänien rinnalle, mutta Kaarina Maununtyttären syntyperään verrattuna 31 lypsylehmän ja yhtä monen härän, 3 sonnin, 90 lampaan, 49 sian, 12 vasikan ja 60 kanan kartano merkitsi suurta elintason nousua. Kartanossa oli 28 huonetta. Neljä vuotta myöhemmin hän sai Liuksialan eliniäkseen, ei ainoastaan toistaiseksi.

Kaarina Maununtytär eli Liuksialassa 33 vuotta ja hoiti kartanoaan menestyksellisesti niin, että siitä tuli Suomen tuottoisimpia maatiloja. Hänen tiedetään käyneen Sigrid-tyttärensä kanssa 1582 Ruotsissa. Hän tapasi ensin Juhana III:n, Katariina Jagellonican ja Sigismundin Tukholmassa sekä pari päivää myöhemmin Svartsjössä kaksi kuningatarta, Katariina Stenbockin ja Katariina Jagellonican. Matkan ansiosta Sigrid sai lähteä Juhana III:n tyttären Annan seurueessa kahdeksi vuodeksi Puolaan Sigismund-serkkunsa mukana. Juhana III lupasi Sigridille 6 000 talarin myötäjäiset, ja Sigismundin saatua Puolan kruunun Juhana III soi 1587 Liuksialan Sigridille ja tämän rintaperillisille. Perillisiä tuli, ei tosin vielä tässä vaiheessa, sillä Sigrid solmi elämässään kaksi avioliittoa, mutta hieman myöhemmin.

Toisen tunnetun matkansa Kaarina Maununtytär teki 1596 Tallinnaan, jossa hän tapasi ainoan elossa olleen poikansa Gustafin. Sigrid oli tavannut veljensä Puolassa Sigismundin kruunajaisissa. Jesuiittojen kasvattama, Italiassa opiskellut ja Prahassa asuva Gustaf oli unohtanut äidinkielensä, mutta halusi silti tulla Ruotsiin. Hänen setänsä eivät kuitenkaan sallineet hänen paluutaan kotiin. Kaarina Maununtytär tunnisti 21 vuotta aikaisemmin menettämänsä pojan tämän syntymämerkeistä ja halusi saada hänet Liuksialaan, mutta tämäkin oli mahdotonta. Äiti ja poika eivät tavanneet enää koskaan. Gustaf sai äidiltään isänsä vankeuden aikaisia päiväkirjoja, jotka palautuivat sittemmin Ruotsiin.

Pian Tallinnasta paluun jälkeen Kaarina Maununtytär oli keskellä nuijasotaa (1596 – 1597). Toisin kuin monet muut aateliston kartanot, nuijamiehet jättivät Liuksialan koskematta. He tuhosivat vain aatelisten rakentamia kartanoita, eivät vanhaa kruunun omaisuutta. He lienevät myös kunnioittaneen entistä kuningatarta, ja asiaan on saattanut vaikuttaa myös se, että Kaarina Maununtytär oli heidän puolellaan. Ainakin hänellä saattoi olla mielessään katkeruutta Klaus Flemingiä (noin 1535 - 1597) kohtaan, joka oli ottanut häneltä kalavesiä 1589.

Sigridin kautta Kaarina Maununtytär sai hyvitystä kokemilleen nöyryytyksille sekä elinaikanaan että jälkimaineeseensa. Tytär avioitui näet ensin 1597 Henrik Klaunpoika Tottin kanssa, mutta joutui pakenemaan Riikaan Kaarle-herttuan vallattua Suomen. Sigrid jäi jo 1602 leskeksi ja palasi lapsineen Suomeen. Hän synnytti 1598 pojan, josta tuli kuuluisa sotapäällikkö, Kustaa II Adolfin "lumiaura" Åke Tott (1598 - 1640). Kaarina Maununtyttären maine alkoi nousta Ruotsissa 1630-luvulla, mihin lienee vaikuttanut sekä hänen tyttärenpoikansa Erikin että Kustaa II Adolfin kaatuminen Kaarina Maununtyttären syntymäpäivänä 6. marraskuuta.

Sigrid Eerikintytär solmi toisen avioliittonsa 1609 varakkaan ylhäisaatelisen Nils Nilsinpoika Natt och Dagin kanssa. Häät vietettiin Tukholman linnassa, mutta Kaarina Maununtytär ei ollut läsnä, sillä hän lienee ollut jo liian vanha matkustamaan Ruotsiin. Hänen elämänsä sammui 13.9.1612 kotona Liuksialassa, ja hänet haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanus -nimisen henkilön laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus.

Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan. Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit. Kaarina Maununtyttären hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien kappelista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Muistomerkkikomitea keräsi Z. Topeliuksen lehtikirjoituksen avustamana yli 10 000 markkaa ja teetti mustan marmorisarkofagin. Kaarina Maununtyttären maalliset jäännökset nostettiin 27.8.1867 arkustaan ja tutkittiin. Hänen todettiin olleen komea ja ainakin jaloistaan kaunis, mutta ruumis oli vuosisatojen kuluessa ryöstetty. Hänet sijoitettiin omaan kappeliinsa, yhtä irronnutta hammasta lukuun ottamatta. Hampaasta tuli hyvin suosittu museoerikoisuus. Arkkitehti Theodor Deckerin piirtämän sarkofagin ohella kappeliin tehtiin 1870 lasimaalaukset, joissa Wladimir Schwertschkoff kuvaa Suomeen tulevaa entistä kuningatarta kahden paashin kanssa. Toinen ottaa kuningattaren kruunun, toinen johdattaa hänet uuteen kotimaahansa.

Kaarina Maununtyttärestä ei ole Eerik XIV:n luonnoksia lukuun ottamatta yhtään oman aikansa muotokuvaa, mutta hänestä tehtiin 1600-luvulla hiekkakivinen rintakuva, joka lienee ollut osa suurempaa, sittemmin tuhoutunutta hautamonumenttia. Sen sijaan hänestä on tehty historiallisia maalauksia. Suomessa tunnetaan parhaiten taiteilija E. J. Löfgrenin 1864 tekemä maalaus Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, joka sai suurta mainetta Pariisin näyttelyssä ja josta taiteilija lähetti valokuvia ystävilleen. Fredrika Runeberg ei pitänyt taulua mestarillisena, vaikka toivoikin taiteilijalle menestystä. Hänellä oli ehkä oma mielikuvansa kuningattaresta, olihan hän syventynyt Suomen 1500-luvun historiaan ja kuvannut sivumennen Eerik XIV:n vankeutta Sigrid Liljeholm -romaanissaan.

Karin Månsintytär, Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär 1568 - 1569, S 6.11.1550 Tukholma, K 13.9.1612 Kangasala. V nihti Måns ja Ingrid. P 1568 - Ruotsin kuningas Eerik XIV S 1533, K 1577, PV Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa ja Katariina, Sachsen-Lauenburg-Ratzeburgin herttuan tytär. Lapset: Sigrid S 1566, K 1633, P1 Henrik Klaunpoika Tott, P2 Nils Nilsinpoika Natt och Dag -sukua; Gustaf S 1568, K 1607; Henrik S 1570, K 1572; Arnold S, K 1572.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Biografica, Kaarina Maununtytär, Kansallisarkisto.

I. Andersson, Erik XIV. Stockholm 1948; S. Arnell, Karin Månsdotter. Stockholm 1951; Bidrag till Finlands historia V. Stockholm 1874: G. Ahlqvist, Karin Månsdotter; K. Carlqvist, Kung Erik av folket. Stockholm 1996; C. J. Gardberg, Turun linnan kolme Katariinaa. 1986; J. O. Rancken, Drottning Karin Månsdotter. 1850; A. Sture, Karin Månsdotter : tolv kapitel om en drottning och hennes tid. Stockholm 1951.

Kaunokirjallisuus: A. Leinonen, Kuningatar Pappilassa. 1932; M. Walta, Kaarina Maununtyttären sururuno / Kansallisarkiston moniste 22.11.1996; M. Waltari, Kaarina Maununtytär. 1942.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: E. J. Löfgren, Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär. 1864, Turun linna. Reliefit: tekijä tuntematon. 1600-luku. Sarkofagit: T. Decker. 1866, Hautakappeli, Turun tuomiokirkko. Lasimaalaukset: W. Schwertschkoff. 1870; A. Gallen-Kallela. 1885 (?).

KAARINA MAUNUNTYTTÄREN MUKAAN NIMETTY. Kaarinankatu, Turku; Kaarina Maununtyttären tie, Kangasala ja Valkeakoski.

Kirjoittaja(t): Anneli Mäkelä-Alitalo

Julkaistu 16.9.1997 (päivitetty 5.2.2013)

Artikkelitekstin pituus: 19373 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot