Karin Thomaksentytär (noin 1610 - 1697)

nimismies, emäntä

Paraisten Skräbbölen emäntää Karin Thomaksentytärtä on pidetty eräänä Suomen pitkäaikaisimpana 1600-luvun nimismiehenä. Hän hoiti tehtäviään Paraisilla yli 40 vuotta, sukupuolestaan huolimatta. Karinin isoisä, isä, aviomies, poika ja pojanpoika olivat myös nimismiehiä. Karin Thomaksentytär vaurastui tehtävässään ja liitti kylänsä muut talot omaan tilaansa.

Keskiajalta periytynyt maanlaki asetti naimattoman naisen isänsä holhoukseen ja vaimon aviomiehensä edusmiehisyyteen sekä samalla sulki heidät kaikesta julkisesta toiminnasta. Leskien rajoituksista lainsäädäntö vaikeni. Karin Thomaksentytär ylitti lainsäädännön asettamat rajat jo näkyessään vuoden 1629 maakirjassa Skräbbölen nelitaloisen kylän yhden talon verojen maksajana; hänet on kirjattu nimismiehen tytärpuoleksi. Hän oli perinyt talonsa noin 1610 kuolleelta isältään, nimismies Thomas Bengtinpojalta. Myös Karin Thomaksentyttären isoisä Bengt Månsinpoika oli ollut Paraisten nimismiehenä.

Skräbbölen kylän talojen omistuksesta ja samalla Paraisten nimismiehen virasta käytiin 1600-luvulla suurta taistelua. Kylän neljästä talosta hävisi ensin kaksi toisten lisämaiksi ja vuosisadan puolivälistä jäljellä oli ainoastaan yksi tila. Kilpailun toinen menestyjä oli vuodesta 1614 Karin Thomaksentyttären isäpuoli Mårten Simoninpoika, joka oli vielä 1638 nimismiehenä. Hänen kuoltuaan hänen leskensä Brita Thomaksentytär ja poikansa Johan Mårteninpoika, siis Karin Thomaksentyttären äiti ja velipuoli, menettivät maansa nimismiehen tilan lisämaiksi.

Varsinainen voittaja oli kuitenkin Karin Thomaksentytär, joka solmi noin 1630 avioliiton Bengt Philpuksenpojan kanssa. Aviomies mainitaan ensimmäisessä henkikirjassa Anton Jürgenreichin läänitysvoudiksi, joten hän tunsi yhteiskunnallisen menestymisen keinot. Talo vaurastui, varusti ratsumiehen sotaan ja piti runsaasti palkollisia. Vuodesta 1641 rustholli oli myös nimismiehen talona. Avioliitto oli lisäksi hedelmällinen, sillä neljä tytärtä ja mahdollisesti kaksikin poikaa kasvoi täysi-ikäisiksi.

Karin Thomaksentyttären avioliitto jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Bengt Philpuksenpoika kuoli 1640-luvun puolivälissä. Karin Thomaksentytär ei avioitunut enää uudelleen, vaan ryhtyi hallitsemaan laajenevaa taloaan ja ennen pitkää koko kylää sekä samalla nimismiehen virkaa itsevaltaisesti ja määrätietoisesti. Vuoden 1645 henkikirjaan hän tosin merkitytti ruokakuntansa päämieheksi poikansa Simonin ja itsensä äidiksi, mutta sittemmin hän hoiti yhä laajenevaa taloaan leskenä.

Karin Thomaksentytär osasi lukea ja kirjoittaa sekä tunsi lain. Nämä miehisinä pidetyt ominaisuudet ja taidot hän oli perinyt ja omaksunut jo lapsena, mutta varmasti hän oppi lisää myös solmittuaan avioliiton. Ilmeisesti ruotsinkielisenä hänen oli tuntuvasti helpompi hoitaa asioita virkamiesten kanssa kuin sisämaan talonpoikaisten nimismiesten leskien. Aviomiehen kuoltua kestikievarin pito erotettiin nimismiehen tehtävistä, mutta Karin Thomaksentytär sai oikeudet takaisin. Myöhemmin hän valitti käräjillä irtaimen väen myyvän luvattomasti viinaa. Hän sai luvan takavarikoida kaikki laittomasti kaupatut alkoholijuomat ja jakaa ne köyhille. Nimismiehen talo ja rustholli vastasi myös postinkulusta.

Nimismiehen tehtävät vaikeutuivat 1680-luvulla, jolloin Karin Thomaksentytär oli jo vanhenemassa; hänet oli mainittu viimeisen kerran henkikirjassa 1668. Iästään huolimatta hän piti määrätietoisesti puolensa. Jotkut talonpojat yrittivät tyrkyttää nimismiehen verona rahaa, mutta Karin Thomaksentytär halusi 1684 saada käräjäkappansa edelleen viljana. Hänen oli järjestettävä käräjät, tutkinnat ja muonitukset, joten hän tarvitsi vanhaan tapaan palkkionsa ruokatarpeina.

Verottajan silmissä Karin Thomaksentyttären talo siirtyi jo 1660 pariksikymmeneksi vuodeksi hänen pojalleen Thomas Bengtinpojalle, joka oli virallinen nimismies, postitalonpoika ja kestikievari. Karin Thomaksentyttären emännän asema oli kuitenkin järkkymätön, sillä poika oli 1670-luvun puoliväliin naimaton.

Karin Thomaksentyttären vaikeudet alkoivat vasta pojan kuoltua 1682. Nimismiehen virka tosin säilyi talossa, vaikka ajoittain tarvittiin apulaisia, sillä pojanpoika Johan Thomaksenpoika kirjoitettiin nimismieheksi jo 1685, hyvin nuorena. Kotirauha sen sijaan häiriintyi, kun Thomas Bengtinpojan leski Maria Klemetintytär solmi uuden avioliiton kappalaisen Samuel Sandeliuksen kanssa. Pappi asettui perheineen asumaan mukavasti Skräbböleen.

Vaikeudet jäivät tosin tilapäisiksi, sillä Sandelius erehtyi käyttäytymään liian röyhkeästi. Hän nosti näet kesällä 1686 oikeusjutun velkoakseen Karin Thomaksentyttäreltä lähes 800 talaria, jotka leski oli muka velkaa poikansa lapsille. Samalla Karin Thomaksentyttären neljä tytärtä, Maria, Brita, Margareta ja Magdalena, valittivat saaneensa hyvin vähän isänsä jälkeen, sillä äiti ei ollut pitänyt edes heille kaikille häitä, vaan heidän oli pitänyt selviytyä elämästään omin neuvoin.

Asioiden selvittäminen sopi Karin Thomaksentyttärelle erinomaisesti. Hän avasi hyvin hoidetun tilikirjansa ja osoitti sopineensa asiat poikavainajansa kanssa. Samalla hän kertoi poikansa asuneen aina äitinsä taloudessa ja hyötyneen suuresti, myös avioiduttuaan. Poika ehti koota ennen kuolemaansa 6 000 talarin omaisuuden sen takia, ettei hän käyttänyt äyriäkään perheensä elättämiseen eikä tilan rakentamiseen.

Tämän todettuaan Karin Thomaksentytär esitti omat vaatimuksensa. Hän tarvitsi nimismiehen tehtävien hoitoon kaikki rakennukset, joten miniän oli uusine miehineen ja lapsineen muutettava pappilaan. Lisäksi Karin Thomaksentytär oli jo vanha, joten hän halusi elää omassa rauhassaan. Edelleen hän totesi perineensä talonsa, joten tyttäret ja pojan lapset saivat jakaa hänen kiinteää omaisuuttaan vasta hänen kuoltuaan. Hän ei huolinut edes miniänsä lapsia, koska Maria Klemetintyttären oli äitinä kasvatettava itse pienokaisensa. Paraisten kihlakunnanoikeus totesi Karin Thomaksentyttären olevan oikeassa.

Karin Thomaksentytär eli ja hallitsi taloaan uskomattoman pitkään, aina vuoteen 1697. Hän ehti hyvin kasvattaa pojanpoikansa Johan Thomaksenpojan suvun seuraavaksi nimismieheksi ja nähdä tämän avioituvan. Ehkä hän oli tietoinen myös pojanpoikansa saamasta Collander-sukunimestä.

Karin Thomaksentytär S noin 1610 Parainen, K 1697 jälkeen. V nimismies Thomas Bengtinpoika ja Brita Thomaksentytär. P 1630 - läänitysvouti, nimismies Bengt Philpuksenpoika. Lapset: Simon S ennen 1645; Thomas K 1682, nimismies, postitalonpoika, kestikievari; Maria; Brita; Margareta; Magdalena.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan arkisto. Parainen 1560 - 1703, Suomen asutuksen yleisluettelo, Kansallisarkisto.

K. Suistoranta, Paraisten historia. 1985.

Kirjoittaja(t): Anneli Mäkelä-Alitalo

Julkaistu 6.9.2001

Artikkelitekstin pituus: 6160 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot