• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Vapaasti luettava artikkeli

Oker-Blom, Max (1863 - 1917)

hygienian professori, Helsingin kaupungin ensimmäinen koululääkäri

Atelier Apollo. Museovirasto.

Max Oker-Blomin toi keskieurooppalaisen kouluterveydenhuollon Suomeen. Hän oli saanut jatkokoulutuksensa Saksassa monen muun suomalaisen lääkärin tavoin. Oker-Blom oli Helsingin ensimmäinen koululääkäri ja sitten hygienian professori yliopistossa. Hän saavutti sekä kotimaista että kansainvälistä mainetta seksuaalivalistuskirjoillaan, joita hän kirjoitti pojille ja tytöille, äideille, lasten vanhemmille ja kasvattajille. Näistä ensimmäinen, Hos morbror doktorn på landet, ilmestyi yhdeksällä kielellä.

"Sekä yksilön menestymisen että kansan edun ja yhteisen hyvän kannalta on versovan sukupolven ruumiillinen terveys yhtä tärkeä kuin sen henkinenkin kehitys", Helsingin kaupungin ensimmäinen koululääkäri Max Oker-Blom toteaa oppikirjassaan Kouluhygienia : lääkäreitä ja koulumiehiä varten (1910). Teoksen esipuheessa hän korosti pyrkineensä sovittelemaan tiedot ulkomaisista olosuhteista suomalaisiin olosuhteisiin sopiviksi.

Valmistuttuaan lääketieteen lisensiaatiksi 1891 Oker-Blom toimi kunnanlääkärinä Mäntyharjulla sekä kaupungin- ja työvankilan lääkärinä Lappeenrannassa. Hän opiskeli 1890-luvulla bakteriologiaa Wienissä, Berliinissä, Wiesbadenissa ja Innsbruckissa sekä fysikaalista kemiaa Leipzigissa. Paine tieteelliseen tutkimustyöhön toi hänet Helsinkiin assistentiksi professori Taavetti Laitisen hygienian laboratorioon. Saavuttaakseen saman tulotason, mikä hänellä oli ollut Lappeenrannassa, Oker-Blomin oli kerättävä tuloja monista eri lähteistä. Hän aloitti yksityisvastaanoton, josta ei kuitenkaan tullut paljon tuloja, luennoi terveysoppia Suomalaisessa yhteiskoulussa, piti luentoja tuleville insinööreille ja voimistelunopettajille sekä kansakoulunopettajille yliopistollisilla jatkokursseilla.

Koululaisten kunto ja terveydentila olivat tulleet tarkkailun kohteeksi 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä bakteriologian ja epidemiologian kehittyessä. Eurooppalaisittain Suomessa oltiin liikkeellä varsin varhain. Keskustelu kouluterveydenhoidosta alkoi lääkärikokouksissa jo 1860-luvulla rinnan muiden hygieniakysymysten kanssa. Oker-Blom kiinnostui kasvavan sukupolven fyysisestä kasvatuksesta kaikilla tasoilla. Asian kantavuuden ymmärtää, kun ottaa huomioon, että koululääkärin vastuulla oli kasvavassa Helsingissä lukuvuonna 1909 - 1910 jo lähes 10 000 kansakoululaisen terveyden vaaliminen.

Oker-Blom valittiin Helsingin ensimmäiseksi koululääkäriksi 1905. Ensimmäisessä koululaisten lääkärintarkastuksessa hän havaitsi, että suuri osa lapsista oli aliravittuja. Kaupungin anniskeluvoittovaroista saatiin 1906 rahaa varattomien lasten kouluruokailua suunnittelevan yhdistyksen ylläpitämiseen. Yhdistys huolehti köyhien lasten kouluruokailusta niin, että jo 1913 - 1914 kaikissa Helsingin kansakouluissa oli tarjolla ruokaa koululaisille.

Monet lääkärit ennen Oker-Blomia olivat olleet kiinnostuneita koululaisten terveydenhoidosta. Tällainen oli Albert Palmberg, joka jo 1894 Budapestin demografian ja hygienian kongressissa piti esitelmän koulusta ja hygieniasta. Oker-Blom jatkoi Palmbergin aloittamaa linjaa osallistumalla kouluhygienian kansainvälisiin kongresseihin. Hän esitelmöi Nürnbergissä 1904 koululaisten seksuaalisesta opetuksesta ja Lontoossa 1907 koulujen lääkärintarkastuksesta.

Oker-Blomia alkoi 1900-luvun alussa kiinnostaa väestön siveellinen kunto. Suurkaupunkien ongelmat, sukupuolitaudit ja alkoholismi huolestuttivat kaikkialla Euroopassa. Näitä teemoja Oker-Blom käsitteli monissa artikkeleissaan. Hän myös kirjoitti sarjan seksuaalivalistuskirjoja, jotka herättivät kansainvälistä huomiota. Ensimmäisenä ilmestyi 1903 teos Hos morbror doktorn på landet, jonka suomenkielisestä versiosta Mitä Martta sai oppia tohtori-enon luona maalla otettiin uusintapainokset 1907 ja 1910 ja ruotsinkielisestäkin versiosta toinen painos 1915. Kirja käännettiin saksaksi heti ilmestymisensä jälkeen 1904, ja vuoteen 1910 mennessä se oli käännetty kahdeksalle muulle eurooppalaiselle kielelle. Kaikkiaan kirjasta ilmestyi kahdeksantoista painosta. Oker-Blom saavutti mainetta maailmanlaajuisesti. Lisäpainoksia hänen teoksistaan julkaisivat ulkomaiset yhdistykset. Monet teokset ilmestyivät myös ruotsalaisten kustantajien tukemina.

Opaskirjoissaan Oker-Blom kertoi yksinkertaistetusti lisääntymisen periaatteet alkaen kasvi- ja eläinkunnasta ja päätyen ihmisten sukupuoliseen käyttäytymiseen. Seksuaalisuutta ei ollut syytä herättää liian varhain, vaan oli varottava varhaista seksuaalista kanssakäymistä. Sukupuolisesta pidättyvyydestä ei koituisi vahinkoa. Oker-Blom korosti, että yhteiskunnan etu asetti yksilölle myös velvollisuuksia "sukuelämän" alueella ja että sukuvietin tyydyttäminen oli mahdollista vain avioliitossa.

Tuomalla seksuaalivalistuksen kouluihin Oker-Blom uskoi voitavan taistella sukupuolitauteja vastaan. Tieto ja ohjeet olivat valtaa tässäkin asiassa. Lääkintöhallituksen ehdotuksesta Helsingin kansakoulujen johtaja määräsi, että ennen kuin koululaiset päättivät kansakoulun, kansakoululääkärin tuli antaa tunnin verran sukupuolivalistusta pojille. Tytöille opetusta antoi naislääkäri.

Oker-Blom kirjoitti 1904 terveysopin seminaareja varten seksuaalioppaat Miehille ja nuorukaisille sekä Äideille ja nuorille naisille. Vuonna 1905 ilmestyi opas Lasten vanhemmille ja kasvattajille ja 1906 opas Aviopuolisoille (Sukuelämä ja terveys I - IV; Sexual-hygieniska spörsmål I - IV, 1904 - 1906). 1909 seurasi hänen oppaansa Sukupuolikasvatus : opas kodeille ja kouluille.

Seksuaalivalistuskirjoja ei kaikissa tieteellisissä lääkäripiireissä katsottu suopeasti; niitä pidettiin vaarana nuorisolle. Viranhakujen yhteydessä Oker-Blomin tuotantoa pidettiin jopa liian populäärinä ja hänen tieteellistä suuntautumistaan liian kapea-alaisena. Oker-Blomin itsensä mukaan Ruotsalainen Kansanpuolue oli hänen suurin vastustajansa, sillä poliittisilta mielipiteiltään hän lukeutui nuorsuomalaisiin. Lopulta Oker-Blom nimitettiin yliopiston hygienian professoriksi 1914, mutta hän ehti hoitaa virkaa vain kolme vuotta ennen kuolemaansa.

Oker-Blom kirjoitti Internationale Archiv für Schulhygiene -lehteen suomalaisesta kouluhygieniaa koskevasta tutkimuksesta ja avusti pohjoismaisia ja kotimaisia lehtiä: Skandinavischen Archiv für Physiologie, Duodecim, Terveydenhoitolehti, Finska Läkaresällskapets Handlingar. Oker-Blomin kiinnostus kohdistui 1910-luvulla väsymyksen tutkimiseen sekä keuhkotaudin torjumiseen. Hänen mielenkiintoaan keuhkotaudin torjumiseen lisäsivät omakohtainen pitkäaikainen keuhkosairaus ja Nummelan parantolassa vietetyt viikot.

Aatelissäätyyn kuulunut Oker-Blom edusti sukuaan useilla valtiopäivillä ja oli kaupunginvaltuuston ja terveydenhoitolautakunnan jäsen Lappeenrannassa ja Helsingissä. Hän toimi aktiivisesti sekä suomen- että ruotsinkielisissä lääkäriseuroissa ja piti luentoja molemmilla kielillä. Hänen suurena päämääränään oli saada Suomen lääkärit toimimaan yhdessä kielirajoista riippumatta. Hän ajoi voimakkaasti Suomen Yleisen lääkäriliiton perustamista ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja kuolemaansa saakka. Suomen Lääkäriseuran yhtenäisyyden ystävät sekä sen perustamispäivän mukaan nimetty Maaliskuun 19. päivän rahasto palvelivat samaa tarkoitusta.

Max Oker-Blomin kansanomainen terveysopillinen julkaisutoiminta toi hänelle tuloja ja mainetta. Kodin lääkärikirja, jonka hän julkaisi yhdessä tohtori G. V. Levanderin kanssa, sai suuren levikin. Oker-Blomin kiinnostus vastata ajankohtaisiin kansainvälisiin haasteisiin ja ympäristön ongelmiin tuotti erittäin "modernin" julkaisuprofiilin. Käytännön opas- ja ohjekirjojen nimistä voi lukea, miten lähellä nuorison kasvatuskysymykset, hermostotaudit, lääkärin toimen eettiset kysymykset ja oletetut ympäristösairaudet olivat hänen sydäntään.

Maximilian Ernst Gustaf Oker-Blom, Max S 5.5.1863 Helsinki, K 10.10.1917 Helsinki. V senaattori, kenraali Christian Theodor Oker-Blom ja Julia Maria Lovisa Böckelman. P 1890 - Anna Emilia Wallenius S 1865, K 1930, PV Suomen Pankin johtaja, valtioneuvos Alexander Eugen Wallenius ja Anna Kristina Dorothea von Schoultz. Lapsi: Edgar Alexander S 1891, K 1975, liikemies.

URA. Ylioppilas 1883; filosofian kandidaatti 1885, maisteri 1886; lääketieteen kandidaatti 1887, lisensiaatti 1891; lääketieteen ja kirurgian tohtori 1898.

Mäntyharjun kunnanlääkäri 1891 - 1893; Lappeenrannan kaupungin ja työvankilan lääkäri 1893 - 1901; lääkäri Kaukaan tehtaalla 1893 - 1898; Lappeenrannan kylpylaitoksen ylilääkäri 1893 - 1896; Savonlinnan kylpylaitoksen ylilääkäri 1904 - 1905; Helsingin kaupungin koululääkäri 1905 - 1915; yliopiston fysiologian dosentti 1901 - 1909; kouluhygienian dosentti 1909 - 1914; vs. hygienian professori 1911 - 1913, hygienian professori 1914 - .

Ritariston ja aatelin edustaja valtiopäivillä 1899 - 1906; Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen 1896 - 1901; Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1904 - 1906.

Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 1908; Suomen Yleisen lääkäriliiton puheenjohtaja 1910 - .

TUOTANTO. Experimentelle Untersuchungen über das unter Einwirkung des konstanten elektrischen Stromes stattfindende Eindringen von medikamentösen Stoffen in den Thierkörper. 1898 (väitöskirja); Terveysoppi. 1904; Kodin lääkärikirja. 1907 (G. V. Levanderin kanssa); Kouluhygienia : lääkäreitä ja koulumiehiä varten. 1910; Lääkärintoimi ja sen etiikka. 1911; Från läkarens fält 1 - 2. 1916 - 1917; Max von Pettenkofer. 1918. Lukuisia opas- ja ohjekirjoja kasvattajille ja nuorisolle: Hos morbror doktorn på landet. 1903 (useilla kielillä); Miehille ja nuorukaisille. 1904; Äideille ja nuorille naisille. 1904; Lasten vanhemmille ja kasvattajille. 1905; Aviopuolisoille. 1906; Sukuelämä ja terveys I - IV. 1904 - 1906; Sexual-hygieniska spörsmål I - IV. 1904 - 1906; Mitä Martta sai oppia tohtori-enon luona maalla. 1907; Terveys on elon sisko. 1908; Handledning i sexuell undervisning och uppfostran. 1909 , Sukupuolikasvatus : opas kodeille ja kouluille. 1909. Katso bibliografia T. Carpelan, L. O. Th. Tudeer, Helsingin yliopisto : opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828 I - II. 1925.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. M. Hietala, Tietoa, taitoa, asiantuntemusta : Helsinki eurooppalaisessa kehityksessä 1875 - 1917 I : innovaatioiden ja kansainvälistymisen vuosikymmenet. 1992; Hufvudstadsbladet 11.10.1917, 14.10.1917; M. Oker-Blom, Från läkarens fält 1 - 2. 1916 - 1917; M. Oker-Blom, Max von Pettenkofer. 1918.

Kirjoittaja(t): Marjatta Hietala

Julkaistu 28.2.2001

Artikkelitekstin pituus: 7728 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

• Lyhenteiden selitykset
• Tekijänoikeudet ja viittaaminen
• Lähetä artikkelista palautetta

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI