• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Vapaasti luettava artikkeli

Punasuomalainen, Marketta Ristontytär (K 1658)

noita, kansanparantaja

Marketta Punasuomalainen oli köyhä kansanparantaja, joka käytti hyväkseen mainettaan noitana joutuessaan hankkimaan osan elannostaan kerjäämällä. Häntä syytettiin erilaisten taikuuksien lisäksi kahden miehen kuoliaaksi noitumisesta, sairauksien aiheuttamisesta sekä oluen pilaamisesta, ja hänet tuomittiin kuolemaan yhtenä ensimmäisistä naisista 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä.

Marketta Punasuomalainen oli ensimmäisiä noituudesta syytettyjä vaasalaisia naisia. Hän oli muuttanut aviomiehensä, alun perin ruoveteläisen talonpojan Simo Antinpojan kanssa Vaasaan Ruoveden Kukonpohjasta talonhoidon käytyä 1630-luvulla kannattamattomaksi. Hän oli vähävarainen kansanparantaja, joka joutui täydentämään omia ja miehensä ansioita kerjäämällä. Marketta oli myös hyvin tietoinen maineestaan noitana ja pyrki käyttämään sitä hyväkseen. Vaasalaiset muistivat hänet pitkään, ja hänen nimensä nousi esille vielä 1670-luvun suurissa noitavainoissa muun muassa Vöyrillä.

Ajat olivat kovat 1600-luvulla: sodat, kulkutaudit ja epäonnistuneet sadot lisäsivät kurjuutta ja kärsimystä. Ne pakottivat myös Marketta Punasuomalaisen kulkemaan maaseudulla kerjuulla. Talonpojilla ei kuitenkaan ollut mistä antaa, ja jatkuvat vastoinkäymiset koettelivat kummankin osapuolen sietokykyä. Niinpä almuitta jäänyt Marketta kirosi talonpoikia. Koska hänellä oli parantajan ja sen kääntöpuolena myös noidan maine, talonpojat eivät voineet jättää hänen sanojaan huomiotta, vaan valittivat hänestä piispalle 1655. Asiaa käsiteltiin myös rovastinkäräjillä ja maallisissa tuomioistuimissa, mutta kukaan ei todistanut Markettaa vastaan. Vaasan kappalainen Jakob Vasenius kuitenkin otti asian omakseen ja saarnasi useita kertoja noituutta ja Vaasassa asuvia noitia vastaan. Vuonna 1656 loppiaisjumalanpalveluksen jälkeen hän syytti suoraan Markettaa noidaksi, joka oli saatava tuomiolle Jumalan vihan laannuttamiseksi. Raatimiehet tarttuivat asiaan ja haasteet vietiin asianomaisille. Käsittelyn oli tarkoitus olla kolme päivää myöhemmin. Oikeudenkäynnin aattona kappalainen lähti lähikyliin keräämään papin saatavia, mutta hän kuoli tällä matkalla kahden talon välillä rekeensä.

Jo ajankohta käänsi epäilyt Markettaan: pappi oli uhmannut häntä ja oli nyt kuollut. Ennen kappalaisen äkillistä menehtymistä Marketan oli useita kertoja kuultu kiroavan Vaseniusta. "Se musta korppi kaiken aikaa saarnaa saarnastuolissaan, mutta kerran hän sieltä putoaa", oli Marketta sanonut eräänä iltana kapakassa. Haasteen tuojalle hän oli tokaissut: "Hän (kappalainen) voi hyvinkin saada minut roviolle, mutta paholainen tulee viemään hänet ennen kuin hän saa minut sinne."

Marketta oli myös todistanut sanojensa tehon. Kerran koivulahtelainen talonpoika Pentti Juhonpoika oli puinut kirvestään kerjuulla olevalle Marketalle, joka oli vastannut kirouksilla. Pari päivää myöhemmin talonpoika oli kaatunut kirveeseensä ja kuollut saamiinsa vammoihin. Vaasan kaupunginkirjuri puolestaan oli saanut kiroukset silmilleen ajaessaan humaltunutta Markettaa talostaan. "Ett sinä koira ikäs tätä naura, mutta pitä katkerasti maxaman. Sinä Perkelen Jäsen, tämän sinun pitä katkerasti maxaman", Punasuomalainen uhitteli. Pian kirjuri sairastui, ja hänen raskaana oleva vaimonsa synnytti kivulla lapsen ja hänestä tuli myös esineitä, "joiden pinta oli kovaa kuin kivi". Synnytyksen jälkeen vaimo makasi kauan vuoteessaan "kuin kuollut eikä hänen uskottu enää elävän pitkään". Vauva puolestaan ei nähnyt tervettä päivää, vaan sen silmien eteen kasvoi kalvo, joka tosin lähti silmävedellä ja rukouksilla. Eräs todistaja taas ei tahtonut puhua Marketasta mitään pahaa, koska tämä oli uhannut noitua kaiken hänen omaisuutensa. Vaasalaisten pelko oli niin suuri, että Markettaa uskallettiin syyttää oikeudessa vasta lähes puolitoista vuotta Vaseniuksen kuoleman jälkeen.

Kesäkuun alussa 1657 Marketan mies Simo Antinpoika tuli oikeuteen vaimonsa puolesta ja syytti edesmenneen Vaseniuksen lankoa kauppias Hannu Tuurenpoikaa Marketan pieksämisestä niin, että tämän nenästä oli valunut veri ja hammas oli irronnut. Kysymys oli riitaantumisesta eräässä velkajutussa, ja velkojana ollut lanko oli lyönyt Markettaa suojatakseen itsensä kirouksia vastaan. Hannu Tuurenpoika nosti oikeudessa noituussyytteet Markettaa vastaan; hänellä ei ollut enää mitään menetettävää, koska Marketan viha oli jo hänen päällään. Tämä teko kävi Marketalle kohtalokkaaksi, sillä sen jälkeen kymmenet ihmiset rohkaistuivat kertomaan hänen kirouksistaan ja taioistaan. Marketta yritti vakuuttaa, että hän oli tarkoittanut vain hyvää eikä hänen taioissaan ollut mitään pahaa, vaan ne olivat hyvin yleisiä hänen kotiseudullaan Ruovedellä. Hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuttanut yhteisöä, joka tahtoi puhdistautua pahasta. Raastuvanoikeus tuomitsi Marketan roviolle ja hovioikeus vahvisti tuomion vuonna 1658.

Marketan kuoltua Simo Antinpoika tuomittiin sakkoihin taikuuden harjoittamisesta. Hän sai oluenpanon onnistumaan kulkemalla kolme kertaa takaperin ammeen ympäri ja pitäen kovaa puhetta suomeksi. Noituusepäilyt liittyivät Punasuomalaisiin myös kahdella muulla tavalla. Vuonna 1624 Simon setä, ruoveteläinen lautamies Lauri Juhonpoika Persoinen oli saanut syytteen miehen tappamisesta noituuden avulla, ja 1659 Simon ja Marketan tytär Kaarina puhdisti oikeudessa mainettaan, koska häntä oli haukuttu noita-akan tyttäreksi. Noituus miellettiin siis selvästi suvussa kulkevaksi ominaisuudeksi.

Marketta Ristontytär Punasuomalainen S 1600- tai 1610-luvulla luultavasti Ruovesi, K 1658 Vaasa. P talollinen Simo Antinpoika Punasuomalainen. Lapsi: Kaarina.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS: Vaasan raastuvanoikeuden tuomiokirjat 1651 - 1670, Kansallisarkisto; Oxenstiernska samlingen, Riksarkivet.

J. Eilola, "Jumala minua armahtakoon. Jos saan noitanaisen oikeuteen, se riittää" : noituus- ja taikuusjutut Vaasassa ilmapiirin muutosten heijastajana (1651 - 1670) / historian pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto. 1996; R. Hertzberg, Bidrag till Finlands kulturhistoria : vidskepelsen i Finland på 1600-talet. 1889; A. Luukko, Vaasan historia I. 1971; Vanhan Ruoveden historia I. 1959: M. Jokipii, Vanhan Ruoveden pitäjän historia eräkaudesta isoonvihaan; Vanhan Ruoveden historia I:2. 1990: I. Orkamo, Vanhan Ruoveden talonhaltijat : matrikkeli 1552 - 1809 (uudistanut ja täydentänyt M. J. Kankaanpää).

Kirjoittaja(t): Jari Eilola

Julkaistu 1.2.2000

Artikkelitekstin pituus: 5269 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

• Lyhenteiden selitykset
• Tekijänoikeudet ja viittaaminen
• Lähetä artikkelista palautetta

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI