• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Vapaasti luettava artikkeli

Brander, Signe (1869 - 1942)

valokuvaaja

Museovirasto.

Signe Brander on varhaisia suomalaisia naisvalokuvaajia, joiden joukossa hänellä on erikoisasema kulttuurihistoriallisena dokumentaristina. Erityisesti hänet tunnetaan vanhan Helsingin järjestelmällisenä kuvaajana, mutta hän kuvasi myös muita kohteita Suomessa, muun muassa kartanoita ja vanhoja taistelupaikkoja. Vaikka tehtävät olivat kulttuurihistoriallisia, monista valokuvista heijastuu samalla halu kertoa myös jotain aikakauden ihmisten elämästä. Tässä mielessä hänet voi hyvin rinnastaa I. K. Inhaan.

Signe Brander syntyi Parkanossa, missä hänen isänsä, Vaasan läänissä ylimetsänhoitajana ja vuodesta 1873 Kokkolassa tullinhoitajana toiminut Ernst Brander omisti Runsaan kartanon. Perhe oli suuri, lapsia yhteensä seitsemän ja Signe heistä järjestyksessä viides. Äiti Jenny Amanda Karolina, omaa sukua Rääf, oli riikinruotsalainen ja kotoisin Södertäljestä, ja on arveltu, että hän mielellään muutti Parkanon erämaista vilkkaampaan Kokkolaan miehensä saatua sieltä viran. Signe kävi koulunsa Kokkolassa ja muutti isän kuoltua äitinsä kanssa Helsinkiin. Hän suoritti piirustuksenopettajan tutkinnon Taideteollisessa keskuskoulussa, mutta ei työskennellyt opettajana. Hän ei myöskään koskaan solminut avioliittoa.

Taiteellisesti lahjakas Signe Brander harrasti maalaamista, mutta oman alansa hän löysi valokuvauksesta. Se ei ollut poikkeuksellista 1800-luvun lopulla, jolloin monet naiset harjoittivat ateljeekuvaajan ammattia. Sitä jopa suositeltiin nuorille taidetta opiskelleille naisille, koska valokuvausta pidettiin heille sopivampana kuin "oikeaa, korkeaa taidetta". Signe Brander työskenteli aluksi ateljeekuvaajana, 1896 - 1898 Savonlinnassa ja 1904 - 1906 Helsingissä. Helsingin ateljee Helikon oli hänen omansa. Täyttä varmuutta ei ole siitä, missä hän sai oppinsa valokuvaajan ammattiin - todennäköisesti Daniel Nyblinin ateljeessa, missä hänen tiedetään työskennelleen jonkin aikaa.

Ateljeetyöskentely ja niin sanotut visiittikorttikuvat eivät tyydyttäneet Signe Branderia, jonka alaa oli pikemminkin maisema- ja miljöökuvaus ja joka kutsui itseään kulttuurihistorialliseksi valokuvaajaksi. Jo 1898 hän oli ottanut joitakin maisemakuvia Punkaharjulta, ja varhaisimmat Helsingin kuvat ovat vuodelta 1905. Ensimmäinen niistä on otettu uuden pääpaloaseman tornista. Brander tuli pian tunnetuksi kaupunkikuvistaan, ja kun Helsingin Muinaismuistolautakunta 1906 havahtui siihen tosiasiaan, että vanha Helsinki oli nopeasti katoamassa uuden tieltä, päätettiin Signe Brander palkata kuvaamaan lautakunnan valitsemia kohteita. Kuvaaminen aloitettiin Vanhasta kaupungista, mistä edettiin Arkadiaan, Eiraan, Kallioon ja muihin kaupunginosiin.

Signe Brander kuvasi Helsinkiä Muinaismuistolautakunnan ohjeiden mukaan vuosina 1907 - 1913 ja tuloksena oli 917 negatiivia. Alun perin tarkoituksena oli kuvata vain niitä rakennuksia, joita uhkasi purkaminen. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin pian, ja kaikki kiinnostavilta tuntuvat kohteet pyrittiin kuvaamaan. Kuvat avaavatkin monipuolisen näkymän 1900-luvun alun Helsinkiin; niihin sisältyy paitsi rakennuksia myös tyypillisiä katunäkymiä sekä välähdyksiä kaupunkilaisten, paljolti työläisten (muun muassa myyjien, kadunrakentajien ja pyykkärien) elämästä. Vaikka Muinaismuistolautakunta antoi ohjeensa, kuvissa on selvästi nähtävissä sekä Branderin oma suhde kaupunkiin ja sen asukkaisiin että hänen käsityksensä valokuvan sommittelusta ja kuvakerronnan periaatteista.

Kun Muinaismuistolautakunnasta tuli Helsingin kaupunginmuseon johtokunta, Signe Brander jatkoi työtään museon kuvaajana. Kuvaajan ja johtokunnan välillä ilmeni 1913 kuitenkin niin vakavia erimielisyyksiä, että työsuhde päättyi. Branderin erottaminen ei ollut yksimielinen toimenpide, sillä pöytäkirjan reunaan joku kommentoi: "Tyhmä päätös!". Se perustuikin ilmeisesti paljolti Signe Branderin eräiden johtokunnan herrojen mielestä liialliseen itsenäisyyteen ja omapäisyyteen.

Helsingin kuvaaminen ei ollut Signe Branderin ainoa tehtävä näinä vuosina. Hän kiersi kesällä 1907 kuvaamassa Suomen sodan taistelupaikkoja ja muistomerkkejä kenraalimajuri Hugo Schulmanin Suomen sotaa 1808 - 1809 käsittelevään kirjaan, jolla juhlistettiin sodan satavuotismuistoa. Osan näistä kuvista Brander myi Valtion historialliselle museolle (Kansallismuseolle), ja niitä julkaistiin myös postikortteina. Näissäkin kuvissa on kulttuurihistoriallisen aineksen ohella selvästi näkyvissä kiinnostus tavallisten ihmisten elämään, sillä Brander on sijoittanut niihin talonpoikia ja maatyöläisiä.

Signe Brander aloitti 1910 myös kolmannen suurtyön, suomalaisten herraskartanoiden kuvaamisen. Tehtävän antajasta ei ole varmaa tietoa, mutta mahdollisena on pidetty Helsingin Muinaismuistolautakunnan sihteerinä toiminutta tohtori Karl Konrad Meinanderia, silloisen Valtion historiallisen museon amanuenssia, myöhempää Kansallismuseon intendenttiä. Meinander arvosti Branderin valokuvaajantaitoja ja osti häneltä sekä kuvia että negatiiveja. Kartanoprojektia kesti peräti 20 vuotta ja tuloksena oli lähes 2 000 kuvaa, sekä ulko- että sisäkuvia. Osa niistä julkaistiin teoksessa Herrgårdar i Finland (1928 - 1929). Kartanoiden ohella myös Kaarle Soikkelin 1932 julkaisema Vihdin historia työllisti Branderia, joka tutkimusta varten talo talolta ikuisti vanhaa rakennuskantaa.

Signe Branderin terveys alkoi 1930-luvulla horjua: oikea silmä sokeutui ja myös vasen huononi. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, josta potilaat Helsingin pommitusten takia siirrettiin Nikkilään. Koska Nikkilä oli mielisairaala, Branderin sairauden on joskus arveltu olleen psyykkistä laatua, mitä se ei kuitenkaan ollut. Nikkilässä kuoli 1942 toistasataa potilasta nälkään. Ilmeisesti myös Brander menehtyi aliravitsemukseen ja vitamiinien puutteeseen ja haudattiin sairaalan hautausmaalle. Hänen hautakumpunsa on hautausmaan pohjoispuolelta katsoen viidennellä rivillä, hauta numero 312.

Signe Branderin Helsinki-kuvia oli ensimmäisen kerran nähtävillä laajana kokoelmana (noin 400 kuvaa) Hakasalmen huvilaan 1909 järjestetyssä näyttelyssä, jossa oli esillä myös muiden Helsingin kuvaajien töitä. Vuonna 1973 Helsingin kaupunginmuseo järjesti Amos Andersonin taidemuseossa laajan näyttelyn "Signe Brander Helsingin valokuvaajana".

Signe Viola Brander S 15.4.1869 Parkano, K 17.5.1942 Sipoo. V tuomari, ylimetsänhoitaja ja tullinhoitaja Ernst Albert Gustaf Brander ja Jenny Amanda Karolina Rääf (Resin).

TEOKSIA. Helsingin kaupunginmuseo; Museovirasto, Helsinki; Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki; Rautatiemuseo, Hyvinkää.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. Alanco, Signe Brander / Taideteollisen korkeakoulun lopputyö. 1992; H. Sinisalo, R. Tähtinen, Suomen valokuvaajat. 1996; V. Stockman-Lindholm, Signe Brander : kulturhistorisk fotograf // Finsk Museum 1973.

Muuta tutkimuskirjallisuutta: M. Pehkonen, Hauraita muistoja Helsingin hautusmailta. 2008.

Kirjoittaja(t): Riitta Konttinen

Julkaistu 17.2.2003 (päivitetty 16.10.2009)

Artikkelitekstin pituus: 6038 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

• Lyhenteiden selitykset
• Tekijänoikeudet ja viittaaminen
• Lähetä artikkelista palautetta

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI