Tammelinus, Gabriel (1641 - 1695)

Lohjan kirkkoherra, suomentaja, valtiopäiväedustaja

Gabriel Tammelinus on tullut tunnetuksi eräänä Suomen 1600-luvun merkittävimmistä hartauskirjallisuuden kääntäjistä. Hänen suomennoksiaan ovat laajalti levinneet Johann Jakob Schützin Christillinen muisto-kirja ja Johannes Gerhardin Pyhät tutkistelemukset.

Gabriel Tammelinus syntyi helmikuussa 1641 vanhimpana poikana Loimaan kappalaisen (->) Laurentius Petri Aboicuksen kirjallisesti valveutuneeseen ja sivistyneeseen perheeseen. Pojan ollessa noin seitsenvuotias perhe muutti Tammelaan, josta isä Laurentius oli saanut kirkkoherran viran.

Tammelinus aloitti opintonsa Turun akatemiassa 1650-luvulla. Hänet mainitaan toukokuussa 1659 akatemian pöytäkirjassa ylioppilaiden vangitsemista koskevan jutun yhteydessä. Yhdessä monien muiden opiskelijoiden kanssa hän paheksui tuolloin maaherra Erik von der Linden puuttumista akatemian toimivaltaan eli useiden ylioppilaiden vangitsemista akatemian konstituutioiden vastaisesti. Vastalauseena tälle laittomuudelle opiskelijat olivat päättäneet pysyä poissa yliopistolta niin kauan, kuin heidän opiskelutoverinsa olivat vangittuina. Tammelinus lienee kuitenkin kirjoittautunut akatemiaan jo aikaisemmin, sillä jo 1655 hän laati onnittelurunon professori (->) Georgius Alanukselle. Tammelinus oli tuolloin 14-vuotias.

1660-luvun alussa nuori Tammelinus opiskeli ahkerasti. Hän piti 1662 akateemisen puheen kärsivällisyydestä (De patientia), ja kahtena seuraavana vuonna hän puolusti kahta politiikan väitöskirjaa (->) Axel Kempen johdolla. Maaliskuussa 1664 pidetty väitös on viimeistään ollut pro gradu -väitös, vaikka asia ei kirjasta ilmenekään, sillä jo saman vuoden toukokuussa Tammelinus vihittiin maisteriksi yhdessä veljensä Jacobuksen kanssa. Turkulainen Henricus Blanck onnitteli veljeksiä maisterinarvon saavuttamisesta latinankielisellä runoelmalla.

Valmistumista seuraavista vuosista Gabriel Tammelinuksen elämässä ei tiedetä tarkemmin. Kenties lahjakas nuorukainen opiskeli edelleen. Työhön hän kävi käsiksi viimeistään 1667, jolloin hänet valittiin Turun katedraalikoulun konrehtoriksi; kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli saman koulun rehtori. Hän myös laati koulun vanhimman, vielä säilyneen nimikirjan. Kouluvirkaa hoitaessaan Tammelinus toimi Turun hiippakunnan pappeinkokouksessa 1669 synodaaliväitöskirjan (De peccato) puolustajana yhdessä Porin ja Ulvilan kirkkoherran Gabriel Arctopolitanuksen kanssa. Kirjallisia taitojaan hän piti yllä myös kirjoittamalla surunvalittelurunot sekä 1668 Kruunupyyn kirkkoherran pojalle Jacob J. Brenner nuoremmalle että Turun akatemian matematiikan professorille (->) Simon Kexlerukselle 1669. Akatemian matematiikan professoria (->) Johannes Flachseniusta hän puolestaan onnitteli runolla tämän 1674 solmiman avioliiton johdosta.

Laajempiin kirjallisiin töihin Tammelinus näyttää keskittyneen vasta sen jälkeen, kun kuninkaallinen majesteetti nimitti hänet piispa (->) Johannes Gezelius vanhemman lämpimän suosituksen saattelemana syyskuussa 1675 Lohjan kirkkoherraksi; virkaansa hän astui vasta toukokuussa 1677. Kimmokkeen suomennostöihin Tammelinus sai (->) Johannes Gezelius nuoremmalta, johon hän oli tutustunut todennäköisesti viimeistään heti akatemiasta valmistuttuaan. Gezelius nuorempi aloitti näet tuolloin yliopisto-opintonsa Turussa. Hän oli kääntänyt 1676 ilmestyneen ruotsinnoksen frankfurtilaisen juristin Johann Jakob Schützin hartauskirjasta Christliches Gedenkbüchlein (1673) ja pyysi Tammelinusta kääntämään saman kirjan suomeksi. Tammelinus suomensi kirjan Gezeliuksen ruotsinnoksen pohjalta. Samoihin aikoihin hän laati suomennoksen myös Jenan akatemian teologian professorin Johannes Gerhardin hartauskirjan Meditationes sacrae latinan- tai saksankielisestä laitoksesta ja julkaisi sen omalla kustannuksellaan 1680. Kirjan koko painos kuitenkin tuhoutui tulipalossa Turussa 1681. Korvatakseen Tammelinuksen kärsimät taloudelliset menetykset kuningas myönsi tälle 1680-luvun puolivälissä 200 hopeatalarin avustuksen uusintapainoksen julkaisemiseen. Todennäköisesti Turun tuomiokapituli, jota piispa johti, oli kertonut kuninkaalle Tammelinuksen vastoinkäymisestä ja kenties pyytänyt tälle jonkinlaista rahallista avustusta.

Koska Schützin Christillinen muisto-kirja ja Gerhardin Pyhät tutkistelemuxet olivat ilmestyneet lähes samanaikaisesti, on mahdollista, että jo niiden ensimmäinen painos julkaistiin yhteissidoksena. Joka tapauksessa nämä kaksi suomennosta julkaistiin pitkään yhteisin arkintunnuksin. Tammelinuksen suomentama lienee myös tutkistelemusten yhteydessä jatkuvasti julkaistu Jocapäiwäisen jumalisuden harjoitus (Exercitium pietatis quotidianum quadripartitum).

Tammelinus näyttää solmineen hyvät suhteet paitsi Johannes Gezelius nuorempaan myös tämän isään, piispa Johannes Gezelius vanhempaan. Gezelius vanhempi jopa nimitti Tammelinusta "Suomen Speneriksi" ja suositteli 1679 - Christillisen muisto-kirjan suomennoksen ilmestymisen aikoihin - tämän nimittämistä Narvan superintendentiksi. Ei siis ihme, että piispan kuoltua 1690 hänen muistokseen julkaistujen lukuisten surunvalittelujen joukossa oli myös Tammelinuksen ja hänen poikiensa laatima In obitum theologi magnos inter maximi ... dn. Johannes Gezelii senioris.

Vähän ennen kuolemaansa Tammelinus ehti vielä julkaista ruotsalaisessa Raamatussa käytettyjen sanojen luettelon Förteckning uppå de swenska ord, om hwilka finnes underrättelse i wår swenska bibel. Kirja oli valmis jo 1674, mutta jostakin syystä se painettiin vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuotta ennen Tammelinuksen kuolemaa, Gezeliuksen kirjapainossa, niin kuin kaikki hänen itsenäiset julkaisunsa.

Tammelinus osallistui aktiivisesti myös yhteisten asioiden hoitamiseen. Ennen kirkkoherran virkaan astumistaan hän allekirjoitti 1676 Turun maapäivillä muun papiston kanssa Suomen papiston suostumuksen asettaa ratsumiehiä valtion palvelukseen parhaillaan käynnissä olleeseen Tanskan sotaan. Lohjan papiston velvollisuudeksi koitui sopimuksen perusteella puolentoista ratsumiehen varustaminen. Valtiopäiväedustajana Tammelinus ajoi Lohjan seurakunnan etuja. Valtiopäivillä 1686 hän vetosi kuninkaalliseen majesteettiin pappilan menettämien niittyjen takaisin saamiseksi ja anoi Lohjan lukkarin rengeille vapautusta sotapalveluksesta, koska pitäjällä ei ollut lukkarintilaa ja raskaiden kirkonkellojen soittamiseen tarvittiin neljä miestä. Nämä vetoomukset eivät kuitenkaan tuottaneet suoranaista tulosta, niittykysymys tosin alistettiin uudelleen tutkittavaksi.

Gabriel Tammelinuksen kirjallinen harrastuneisuus tai läheiset suhteet Gezeliuksen perheeseen vaikuttivat siihen, että kuningas antoi Tammelinuksen virkakaudella Lohjan kirkolle useita teoksia. 1687 se sai uuden uutukaisen kirkkolain ja kuusi vuotta myöhemmin uusitun käsikirjan sekä Confessio fidein ruotsin- ja suomenkieliset laitokset. Kaikki lahjoitukset olivat kultasyrjäisinä ja kuninkaallisen majesteetin superexlibriksellä varustettuina tavallista hienompia kappaleita, jotka oli painettu nimenomaan lahjoituskäyttöön.

Gabriel Laurentii Tammelinus S 24.2.1641 Loimaa, K 2.8.1695 Lohja. V Tammelan rovasti Laurentius Petri Aboicus ja Brita Larsintytär. P noin 1668 - Anna Eerikintytär (Pihl), elossa 1712. Lapset: Lars (Tammelin) S 1669, K 1733, matematiikan professori, Turun piispa; Erik (Tammelin) K 1694, K 1694, rykmentinpastori; Gabriel (Tammelin) K 1716, Sääksmäen tuomiokunnan tuomari; Brita S 1674, K 1754; Sara S noin 1676; Henrik (Tammelin) S 1677, K 1753, Helsingin pormestari; Johannes (Tammelin) S 1678, K 1693, ylioppilas; Maria K ennen 1699, P2 Pyhtään kirkkkoherra Johan Gråå; Helena S 1684; Anna S noin 1688, K 1738, P1 Nils Elslund, P2 Petter Hahn; Katarina.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. H. H. Blanck, Solenni laureae magisterialis pompae: cum, ... promotor, ... dn m. Petrus A. Bergius, hebr. & graecae lingvarum professor publicus: ... iuvenibus, dn. Johanni G. Alano, dn. Jacobo [&] Gabrieli L. Tammelinis, dn. Andreae H. Pryz. 1664; G. Rein, Lohjan historia I. 1944.

Kirjoittaja(t): Tuija Laine

Julkaistu 18.7.2000

Artikkelitekstin pituus: 7065 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot