• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Vapaasti luettava artikkeli

Weckman, Verner (1882 - 1968)

olympiavoittaja, painija, Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos

Uuden Suomen kuva-arkisto.

Ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja Verner Weckman vastasi täydelleen coubertinilaista amatööriurheilijan ihannetta: Weckmanille paini oli vain opiskeluvuosien harrastus, joka sai korkeimman palkinnon saavuttamisen jälkeen jäädä. Sittemmin Weckman kohosi merkittäväksi teollisuusjohtajaksi.

Verner Weckman aloitti painimisen varsinaisesti vasta päästyään ylioppilaaksi 1902. Tiiviin ja monipuolisen harjoittelun ansiosta hän kehittyi nopeasti ja voitti 1904 ylivoimaisesti Suomen mestaruuden raskaassa sarjassa. Samana vuonna Weckman muutti Saksaan täydentämään opintojaan Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa ja välttääkseen laittomiksi katsomansa asevelvollisuuskutsunnat. Opiskelun ohessa hän jatkoi tunnollista harjoittelua ja saavutti helluntaina 1905 raskaan sarjan maailmanmestarin arvon Duisburgissa pidetyissä kilpailuissa.

Ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten yhteydessä oli sovittu kymmenvuotisjuhlakisojen järjestämisestä. Ateenassa pidettiinkin keväällä 1906 tällaiset kilpailut, joille Kansainvälinen olympiakomitea ei kuitenkaan ole koskaan myöntänyt virallisten olympialaisten arvoa siitä huolimatta, että Ateenan välikisat pelastivat olympialiikkeen Pariisin ja Saint Louisin maailmannäyttelykisojen epäonnistumisen jälkeen. Suomesta lähetettiin kisoihin yksityisin varoin Verner Weckman sekä kolme yleisurheilijaa. Painimuodoista Ateenan kisojen ohjelmaan kuului vain ranskalainen eli kreikkalais-roomalainen. Weckman ilmoittautui kolmesta painoluokasta keskimmäiseen, alle 85-kiloisiin. Punnituksessa suomalainen joutui ensin vaihtamaan painitrikoonsa kevyempiin ja sitten riisumaan jalkineensa. Lopulta painoraja alittui, mutta Weckman joutui käymään kamppailunsakin avojaloin.

Suomalainen osoittautui paljasjalkaisenakin ylivoimaiseksi ja selätti kaikki vastustajansa. Loppuottelussa Weckman joutui vääntämään Itävallan Rudolf Lindmayerin kahdesti selälleen, sillä tuomaristo ei itävaltalaisten protestoinnin vuoksi hyväksynyt ensimmäistä suoritusta. Suomen kaikista olympiajoukkueista ensimmäisen voidaan sanoa onnistuneen parhaiten, sillä välikisoissa huonoin suomalaissaavutus oli viides sija. Epävirallisissa olympialaisissa Suomea edustettiin vain epävirallisesti, ja Weckmanin sekä (->) Verner Järvisen voittojen kunniaksi salkoon hilattiin Venäjän lippu.

Lontoossa kaksi vuotta myöhemmin järjestetyissä virallisissa olympiakisoissa suomalaiset joutuivat edelleen tyytymään emämaan lippuun, vaikka suuriruhtinaskuntaan oli edellisenä vuonna saatu perustetuksi kansallinen olympiakomitea. Suomesta lähetettiin Lontoon kisoihin peräti 79 urheilijaa. Neljään sarjaan jaettuun ranskalaiseen painiin osallistui neljä suomalaista. Alle 93-kiloisille tarkoitetussa raskaassa keskisarjassa Weckman ja (->) Yrjö Saarela etenivät loppuotteluun. Olympiakultaan vaadittiin kaksi otteluvoittoa, ja suomalaiset joutuivat kohtaamaan kolmesti. Ensimmäisessä ottelussa Saarela oli parempi, mutta Weckman voitti kaksi seuraavaa ja kultamitalin.

Weckman päätti kilpauransa Lontoon olympiavoittoon mutta toimi vielä vuosikymmenien ajan painin ja seuransa Helsingin Atleettiklubin hyväksi.

Urheilu-uran ohella Weckman teki merkittävän elämäntyön teollisuusjohtajana. Hän päätyi 1909 ystävänsä neuvomana Uralille hoitamaan teknisiä tehtäviä sikäläisissä asbestikaivoksissa ja viihtyi siellä aina vuoteen 1921 asti, jolloin hän palasi Suomeen ja astui Suomen Kaapelitehdas Oy:n palvelukseen. Weckman työskenteli Suomen suurimpiin yrityksiin kuuluneen Kaapelitehtaan palveluksessa 35 vuotta, ensin teknillisenä johtajana ja sitten toimitusjohtajana. Weckman tunnettiin Kaapelitehtaalla "Pikku-Napoleonina", mikä saattoi johtua siitä, että varovaisen ja vaatimattoman yhtiön perustajan (->) Arvid Wikströmin rinnalla mestaripainija Weckman oli vaikuttavan näköinen hahmo.

Toisen maailmansodan aikana Kaapelitehtaalla etsittiin kuumeisesti tuontia korvaavia kotimaisia ja uusia raaka-aineita. Peuravuonosta Petsamon alueella oli löydetty lyijyä, jota Kaapelitehdas ryhtyi itse louhimaan vaikeissa arktisissa oloissa 1943 - 1944. Syyskuun alkuun 1944 mennessä oli kaivoksesta nostettu noin 200 tonnia lyijypitoista malmia. Kaivos jouduttiin kuitenkin evakuoimaan niin nopeasti, että mukaan ehdittiin ottaa vain sen verran malmia kuin paikalla olleisiin kahteen kuorma-autoon mahtui. Lyijykaivos nieli Weckmanin arvion mukaan noin 15 miljoonaa markkaa tuottamatta juuri mitään. Kahdelle kaivoksesta Helsinkiin ajaneelle kuorma-autolle löytyi sittemmin käyttöä Porkkalan alueen evakuoinnissa.

Sodan jälkeen Suomen maksettavaksi tulleista sotakorvauksista suoritettiin 5,7 prosenttia kaapelituotteina, jotka painottuivat korvausjakson alkupäähän 1944 - 1948. Etupäässä Neuvostoliittoon toimitettiin kirkasta kupariköyttä sekä voimakaapelia kaikkiaan noin 13 miljoonan dollarin edestä vuoden 1938 hinnoissa laskettuna. Weckmanin hyvät yhteiskuntasuhteet ja venäläisten toimintatapojen, kielen ja kulttuurin syvällinen tuntemus takasivat sen, että Kaapelitehdas onnistui varmistamaan itselleen aseman valtion sääntelemissä sotakorvaus- ja idänkauppatoimituksissa. Tässä hän antoi paljon arvokasta oppia (->) Björn Westerlundille, josta tuli Weckmanin seuraaja Kaapelitehtaan toimitusjohtajana 1956 ja myöhemmin Oy Nokia Ab:n toimitusjohtaja, kun Kaapelitehdas, Suomen Kumitehdas Oy ja Nokia Oy fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi vuoden 1967 alusta, vuotta ennen Weckmanin kuolemaa.

Weckmanin saavutuksista näkyvin on hänen johdollaan sodan aikana Helsingin Salmisaareen rakennettu Kaapelitehtaan valtava rakennus. Se palveli kaupungin suurimpana teollisuuslaitoksena 1960-luvulle, jolloin tuotantoa alettiin siirtää Kirkkonummen Pikkalaan. Kaapelitehtaasta tuli 1980- ja 1990-luvun vaihteessa kaupungin hallinnassa kulttuuritoimintojen keskus ja sen Merikaapelihallista monien suurtapahtumien näyttämö.

Henkilönä Verner Weckman oli paitsi urheilullinen myös huumorintajuinen. Kaapelitehtaan toimitusjohtajana hän hauskuutti ystäviään kesällä 1938 kiipeämällä käsivoimin ankkuriketjua pitkin kaapelialukselle, kun ryhdyttiin laskemaan uutta merikaapelia Suomesta Ruotsiin.

Johan Verner Weckman S 26.7.1882 Loviisa, K 22.2.1968 Helsinki. V tilanomistaja Anders Weckman ja Fredrika Johansson. P1 1910 - Ingrid Suoma Regina Svedberg S 1889, K 1947, P1 V rautatievirkamies Erik Svedberg ja Emmy Svedberg; P2 1948 - Dagmar Maria Falin (aiemmin Lund) S 1894, P2 V faktori Axel Lund ja Maria Lund. Lapset: Gunnel Ingrid Emilia S 1914; Per Verner Anders S 1916.

URA. Ylioppilas Svenska reallyceumista 1902; opintoja Suomen Polyteknillisessä opistossa 1902 - 1904; diplomi-insinööri Karlsruhen teknillisestä korkeakoulusta koneenrakennuslinjalta 1907, sähkötekniikan linjalta 1908. Opintomatka Ruotsiin 1911, Saksaan, Sveitsiin 1914, Tanskaan 1928, 1929.

Asbestikaivoksen tekninen johtaja Uralilla 1909 - 1921; Suomen Kaapelitehdas Oy:n tekninen johtaja 1921 - 1937, toimitusjohtaja 1937 - 1955.

Maailmanmestaruus kreikkalais-roomalaisen painin raskaassa sarjassa 1905; kultamitali kreikkalais-roomalaisen painin keskisarjassa Ateenan (epävirallisissa) olympiakisoissa 1906; kultamitali kreikkalais-roomalaisen painin raskaassa keskisarjassa Lontoon olympiakisoissa 1908.

Oy Radioputki Ab:n johtokunnan puheenjohtaja; Suomen Kaapelitehdas Oy:n johtokunnan jäsen; Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen johtokunnan jäsen; Suomen Teollisuusliiton johtokunnan jäsen; Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän johtokunnan jäsen.

Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun K; Suomen Leijonan K; Vapaudenristi (VR) 2; VR 3; Suomen Urheilun kult. ar.; Talvisodan mm. Vuorineuvos 1953. Helsingin Atleettiklubin kunniapuheenjohtaja.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. M. Häikiö, Nokia Oyj:n historia 1 : fuusio. 2001; Kilpakenttien sankarit 1. 1992; Olympiavoittajien testamentti. 1954; Suuri olympiateos 1. 1978; Viestimies 2/1952.

Kirjoittaja(t): Timo Soukola ja Martti Häikiö

Julkaistu 25.8.2000 (päivitetty 13.6.2008)

Artikkelitekstin pituus: 5994 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

• Lyhenteiden selitykset
• Tekijänoikeudet ja viittaaminen
• Lähetä artikkelista palautetta

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI