Vapaasti luettava artikkeli

Pietilä, Tuulikki (1917 - 2009)

taidegraafikko, professori

Pietilä, Tuulikki (1917 - 2009)
Martti Brandt, US-Kuvapalvelu. Uuden Suomen kuva-arkisto.

Tuulikki Pietilä oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan keskeisiä suomalaisia graafikkoja. Hänen poikkeuksellisen laaja tuotantonsa käsittää vuodesta 1933 lähtien yli 1 400 teosta. Hän oli teknisesti monipuolinen taiteilija, joka sovelsi tuotannossaan useita eri tyylilajeja. Älyperäinen uteliaisuus ja kokeilunhalu olivat olennainen osa Pietilän taiteilijapersoonaa.

Tuulikki Pietilä aloitti grafiikan opiskelunsa Edith Wiklundin ja Helmi Kuusen tavoin Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1930-luvun alussa, mutta siirtyi vuosikymmenen jälkipuoliskolla Helsinkiin, missä hän jatkoi opintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Toisen maailmansodan jälkeen hän syventyi grafiikan eri menetelmiin vielä ulkomailla, Tukholman Kuninkaallisessa taideakatemiassa 1945 - 1949 ja lukuisissa eri taidekouluissa Pariisissa 1949 - 1953. Pietilä toimi 1953 myös vt. grafiikan opettajana Atelier Calevaert-Brunissä. Kun hän palasi 1954 takaisin Suomeen, hänellä oli takanaan poikkeuksellisen laajat ja monipuoliset grafiikan opinnot.

Pietilä käytti töissään useimpia taidegrafiikan menetelmiä ja hallitsi niin syvä-, koho- kuin laakapainon eri tekotavat. Ainoastaan fotomekaanisia tekniikoita hän ei hyödyntänyt periaatteellisista syistä. Teknisen monipuolisuutensa lisäksi Pietilä sovelsi töissään useita eri tyylilajeja realismista kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, lähinnä konstruktivismiin ja informalismiin. Pietilän taidetta tutkineen Ari Latvin mukaan hänen tuotantonsa jakautui karkeasti ottaen kahdeksaan eri tyyliperiodiin: realistinen alkukausi 1933 - 1946, ensimmäinen siirtymäkausi 1947 - 1949, kubistinen kausi 1950 - 1953, konstruktivistinen kausi 1954 - 1958, toinen siirtymäkausi 1959 - 1962, informalistinen kausi 1963 - 1969, kolmas siirtymäkausi 1970 - 1971 ja paluu realistiseen ilmaisuun vuodesta 1972 lähtien.

Joissakin Tuulikki Pietilän 1940-luvun jälkipuoliskon töissä on havaittavissa ruotsalaisesta grafiikasta, lähinnä Harald Sallbergilta ja Axel Fridelliltä, saatuja vaikutteita. Siirryttyään Pariisiin Pietilä kuitenkin omaksui kubistisesti tyylittelevän ilmaisutavan, jolle oli ominaista prismaattisesti hahmotellun kuvatilan ohella systemaattisen suoralinjaiset viivastoryhmät ja harkitut kompositiot, joissa hyödynnettiin kultaista leikkausta ja muita sommittelusääntöjä. Tämäntapaisista teoksista rikasmuotoisimpia esimerkkejä ovat kuivaneulat Välimeren kaupunki II (1950) ja Tour de France (1951), joka on yksi Pietilän tunnetuimpia grafiikan lehtiä. Nämä kuvat osoittavat hänen saaneen virikkeitä ennen kaikkea Jacques Villonilta ja Roger de la Fresnayeltä, joiden taiteesta hän kiinnostui Pariisin vuosinaan.

Tuulikki Pietilä vei aiheiden tyylittelyn ja abstrahoinnin yhä pitemmälle ja siirtyi 1950-luvun kuluessa luontevasti konstruktiiviseen ilmaisuun. Hän teki tosin jo 1948 ensimmäisen nonfiguratiivisen työnsä, Kompositio-nimisen teoksen. Pietilä oli 1960-luvulla tuottelias, ja samalla kun hän siirtyi vapaamuotoiseen informalistiseen esitystapaan, hän alkoi tehdä erilaisia kokeiluja grafiikan tekniikoilla, kuten yhdistelemällä metalligrafiikkaa puupiirroksiin sekä lito- ja serigrafioihin.

Ensimmäiset värigrafiikkakokeilunsa Tuulikki Pietilä teki 1946, mutta varsinaisesti hän kiinnostui värien käytöstä Pariisissa 1953, jolloin hän alkoi tehdä moniväristä grafiikkaa säännöllisesti. Värit yleistyivät muutenkin 1950-luvulla suomalaisessa taidegrafiikassa muun muassa Viiva ja väri -näyttelyiden (1951, 1955) ansiosta. Pietilä teki alkuvaiheessa 2–6-värisiä litografioita, kunnes hän siirtyi vuosikymmenen jälkipuoliskolla väripuupiirroksiin ja -serigrafioihin, joissa hän käytti enimmillään 12 eri väriä. Hän alkoi 1960-luvulla suosia useampia värejä myös metalligrafiikassa.

Erilaisten tekniikkojen käyttö ja tyylilliset vaihtelut ilmensivät yhtä olennaista puolta Tuulikki Pietilän taiteilijapersoonassa: tiettyä älyperäistä uteliaisuutta ja kokeilunhalua. Sama piirre näkyy kuva-aiheiden moninaisuudessa. Pietilä teki sekä kaupunkinäkymiä että luonnonmaisemia, erilaisia henkilö- ja työaiheita sekä jonkin verran muotokuvia ja muutamia asetelmia. Niin abstraktit kuin esittävätkin aiheet muodostivat Pietilällä usein sarjallisia kokonaisuuksia. Pietilä nimesikin monet työnsä sarjoiksi, kuten Toiset maailmat -sarja (1966 - 1969), Kivijumalat-sarja (1967 - 1969), Atlantis-sarja (1968 - 1969), Sininen sarja (1970), La Belle Epoque (1975), Théatre du Soleil (1976) ja Kallioiden anatomia (1980). Figuratiivisista teemoista keskeisiä olivat sirkusaiheet ja urheilijoita kuvaavat teokset. Lisäksi Pietilä teki lukuisia kaupunkinäkymiä monilla ulkomaanmatkoillaan ja kuvasi saariston maisemia varsinkin vuodesta 1956 lähtien, jolloin hän hankki yhdessä läheisen ystävänsä Tove Janssonin kanssa saaren Pellingistä.

Pitkäaikainen ystävyys Tove Janssonin kanssa johti Tuulikki Pietilän myös Janssonin muumihahmojen pariin, onhan muumimaailmaan kuuluva Tuutikki saanut piirteitä juuri Pietilästä. Hänen kiinnostuksensa kuvanveistoa kohtaan oli yhtenä lähtökohtana sadoille hänen muovailemilleen muumifiguureille. Lisäksi hän rakensi yhdessä Pentti Eistolan ja Tove Janssonin kanssa suuren muumitalon, joka on ollut figuurien ohella näytteillä monissa Euroopan maissa.

Tuulikki Pietilällä oli oma merkityksensä nuoremman graafikkopolven kouluttajana, sillä hän toimi Suomen Taideakatemian koulun grafiikan opettajana 1956 - 1960. Hän otti opetusohjelmaan serigrafian ja puukaiverruksen sekä painotti värigrafiikan osuutta opetuksessa. Hän kirjoitti myös Metalligrafiikka-kirjan (1978) ja osallistui Puupiirros-kirjan (1982) tekemiseen artikkelillaan puukaiverruksesta.

Tuulikki Pietilä oli yksi sittemmin hajonneen Purnu-ryhmän jäsenistä. Hän oli aktiivinen järjestöihminen ja hoiti lukuisia taiteen alan luottamustoimia. Tuulikki Pietilä voitti teoksillaan monia palkintoja erilaisissa grafiikan kilpailuissa ja sai professorin arvonimen 1982. Hänen veljensä oli arkkitehti, akateemikko Reima Pietilä.

Ida Helmi Tuulikki Pietilä S 18.2.1917 Seattle, Washington, Yhdysvallat, K 23.2.2009 Helsinki. V talonomistaja Frans Viktor Pietilä ja Ida Maria Lehtinen.

URA. Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1933 - 1936; Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1936 - 1940; Kungliga Akademien för de Fria Konsterna, Tukholma 1945 - 1949; Académie Fernard Léger, Ecole des Beaux-Arts, Section d'Or, Atelier Louis Calevaert-Brun, Pariisi 1949 - 1953.

Vt. opettaja Atelier Louis Calevaert-Brunissä Pariisissa 1953; Suomen Taideakatemian koulun opettaja 1956 - 1960.

Jäsenyydet: Suomen taiteilijaseuran hallitus 1955 - 1960, 1972 - 1973, kunniajäsen 1994; Suomen taidegraafikot ry:n johtokunta 1956 - 1964, 1969 - 1971, kunniajäsen 1982; valtion kuvataidetoimikunta 1957 - 1961, 1968 - 1970; Helsingin kaupungin kuvataidetoimikunta 1961 - 1963; Pohjoismaisen taideliiton Suomen hallitus 1961 - 1964; Suomen laajennettu Unesco-neuvottelukunta 1969 - 1971.

Kunnianosoitukset: Pro Finlandia 1963; Suomen Leijonan K 1994. Pariisin kaupungin hopeamitali 1966; Accademia Internazionalen hopeamitali, Italia 1970. Professorin arvo 1982.

TEOKSET. Kokoelmat: Ateneumin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki; Sara Hildénin taidemuseo, Tampere; Turun, Hämeenlinnan, Lahden, Oulun, Maarianhaminan, Imatran, Tampereen, Kemin, Porin taidemuseot; Jyväskylän kaupunki, Alvar Aalto -museo; Keski-Suomen museo; Tampereen nykytaiteen museo; Suomen valtio; Helsingin, Jyväskylän, Kotkan, Turun, Mikkelin, Joensuun kaupungit; Oriveden kunta; Rafael Lönnströmin, Kordelinin, Wihurin säätiöt. Ulkomailla: Nationalmuseum, Tukholma; Malmön kaupunki, Ruotsi; Hallands museum, Halmstad, Ruotsi; Smålands Arkiv, Värnamo, Ruotsi; Statens Museum for Kunst, Kööpenhamina; Albertinum, Dresden, Saksa; Nérodni Galeri, Praha; Kunstmuseum Bern, Sveitsi; Pennell-kokoelma, Library of Congress, Washington D. C.; Museum of Fine Arts, Boston, Yhdysvallat.

TUOTANTO. Metalligrafiikka. 1978; Puupiirros. 1982 (yhdessä V. Askolan, E. Hervon kanssa).

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Tuulikki Pietilä : 45 vuotta grafiikkaa / näyttelyluettelo, Tampereen taidemuseo 13.4. - 1.6.1986. 1986: A. Latvi, Tuulikki Pietilä : taidegraafikko ja maailmanmatkaaja.

Kirjoittaja(t): Erkki Anttonen

Julkaistu 3.4.2006 (päivitetty 15.2.2017)

Artikkelitekstin pituus: 6057 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Yhteystiedot

Biografiakeskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Hallituskatu 2 B, Helsinki



Ota yhteyttä
Palaute

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI

Palaute Yhteystiedot