• Etusivu
• Verkkojulkaisut
• Kirjat
• Biografiakeskus
• Linkit
• SKS

Moninainen Suomi

Kansallisbiografia II –toimituskunnan esipuhe 2010

Vuonna 2007 valmistunut kymmenosainen Suomen kansallisbiografia hakee mittavuudessaan vertaistaan maamme historiantutkimuksessa. Teossarjassa ja verkossa julkaistuja elämäkertoja on noin 6 000, ja niiden kirjoittajina on yli 700 eri alojen asiantuntijaa. Professori Matti Klingen johtaman toimituskunnan suururakka päättyi teossarjan julkistamiseen syksyllä 2007. Saman vuoden alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallitus nimesi kolmivuotiskaudeksi Kansallisbiografia II -toimituskunnan, jonka puheenjohtajana on toiminut professori Seppo Hentilä ja jäseninä dosentti Anu Koivunen, professori Laura Kolbe, dosentti Marko Lamberg, dosentti Lassi Saressalo ja professori Irma Sulkunen. Uusi toimituskunta sai tehtäväkseen kansallisbiografiatyön jatkamisen ja elämäkertakokoelman ajantasaistamisen ja täydentämisen. Siltä toivottiin myös uuden elämäkertakokonaisuuden toimittamista, jonka teeman toimituskunta sai itse määritellä.

Kansallisbiografiatyö tarkoittaa pitkälti kansakunnan määrittelemistä yksilöiden toiminnan ja vaikutuksen kautta. Se on sekä sisäistä kansallista että kansakunnan ulkoista identiteettipolitiikkaa, jolla Suomea määritellään. Se on tavallaan myös integraatiopolitiikkaa, sillä kansallisbiografiaan otetut henkilöt ja heidän taustayhteisönsä tulevat tällä tavoin myös otetuiksi siihen historiankuvaan, jota kansallisbiografia omalta osaltaan rakentaa. Keiden elämäntyö edustaa kansakuntaa? Ketkä ovat päässeet tai otettu kansallisbiografiaan? Miksi taas joitakin toisia ei ole siihen otettu? Valinnoissa näkyvät väistämättä valitsijoiden omat historiankäsitykset ja historiapoliittiset tarkoitukset. Niillä myös tuotetaan historiankäsityksiä ja historiatietoisuutta. Siksi valintoja ohjaavat periaatteet on tehtävä näkyviksi ja niiden perustana olevat tieteelliset ja historiapoliittiset käsitykset on lausuttava julki mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti.

Kansakuntaa on Suomessakin rakennettu kansallisen historiankirjoituksen avulla. Niin sanotusta historian suuresta kansallisesta kertomuksesta vallitsee meillä eurooppalaisittain harvinaisen laaja konsensus. Kansakuntaa jyrkästi jakavia traumaattisia kokemuksia ei Suomen historiallisessa muistissa enää ole; sellainen ei ole edes vuoden 1918 sisällissota - enää. Toisen maailmansodan kokemus yhdisti suomalaisia poikkeuksellisen voimakkaasti. Meillä ei ole sellaisia vieraiden joukkojen miehitykseen tai kansanmurhaan liittyviä traumaattisia muistoja, jotka yhä jakavat historiankäsityksiä monissa muissa Euroopan maissa. Tämä on varmaankin ollut yhtenä syynä siihen, että Suomessa ei ole juurikaan käyty itsekriittistä historiapoliittista keskustelua.

Kansallisbiografiatyö on historiantutkimusta. Sitä tehdään kriittisen historiantutkimuksen menetelmin. Tieteenalan uusimman kansainvälisen kehityksen, uusien tutkimuksellisten näkökulmien ja teoreettis-metodologisten painotusten on tultava näkyville myös Suomen kansallisbiografian toimitustyössä. Historiantutkimuksessa on noussut esiin painotuksia ja näkökulmia, joille on ominaista se, että ne pyrkivät tavalla tai toisella haastamaan niin sanottuja suuria kertomuksia. Niiden sijaan korostuvat kertomusten moninaisuus ja monet kertomukset. Tutkimuksessa nostetaan esiin ja pääsevät ääneen myös valtahierarkioiden ulkopuoliset "vallattomat" ilmiöt. Uuden historiantutkimuksen painotuksia ja näkökulmia voidaan luetella: arjen, "tavallisen ihmisen" ja erilaisten marginaalien historiat, mentaliteettien, sukupuolen, monikulttuurisuuden ja vaihtoehtoisten elämäntapojen historiat. Näiden merkityksistä kansallisbiografiatyölle keskusteltiin toimitustyötä evästäneissä kahdessa seminaarissa. Syyskuun 8. päivänä 2008 pidetyssä SKS:n työseminaarissa pohdittiin kulttuurista monimuotoisuutta, ja toimituskunnan seminaarissa "Kansallisbiografia historian tällä puolen" 13. lokakuuta 2008 aiheena olivat henkilöhistoriallisen tutkimuksen menetelmät.

Uudessa historiantutkimuksessa esille nousseiden, historian monimuotoisuutta korostavien painotusten ja näkökulmien pohjalta toimituskunta päätti toimittaa Kansallisbiografia-verkkojulkaisuun uuden teemakokonaisuuden, jonka otsikkona on "Moninainen Suomi". Kokoelma, joka myös täydentyy myöhemmin vähitellen, sisältää valmistuessaan 200 elämäkertaa. Toimituskunnan tavoitteena on ollut sekä täydentää että kyseenalaistaa edellä mainittua "historian suurta kansallista kertomusta" suuntaamalla erityishuomio erilaisiin kansakunnan historian marginaaliryhmiin ja nostamalla esiin kysymys moninaisuudesta erityisenä historiantutkimuksellisena haasteena.

Niin arkiajattelussa kuin tutkimuksessakin kansallisen kertomuksen ytimessä on pitkään ollut olettamus Suomesta yhtenäiskulttuurina. Suomessa 1800-luvulla muotoutuneet sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet kestivät pitkään, jopa toisen maailmansodan yli, mutta sitten ne elinkeinorakenteen muutoksen myötä myös varsin nopeasti hajosivat. Yhtenäiskulttuuriolettamuksen ohessa ovat eläneet kieleen, yhteiskuntaluokkaan ja alueellisuuteen perustuvat jaottelut, joiden rinnalle tai sijaan ovat nousseet uudenlaiset osa- ja alakulttuurit. Tämä kulttuurinen sirpaloituminen tarkoittaa myös sitä, että yksilöllä voi olla lukuisia erilaisia kulttuurisia rooleja rinnakkain ja päällekkäin, ja ne nousevat esiin siitä riippuen, missä osakulttuureissa hän milloinkin esiintyy.

Kulttuurisen moninaisuuden käsittäminen ja määrittely on ajankohtainen kysymys niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä tutkimuksessa. Tässä teemakokonaisuudessa olemme pyrkineet ensinnäkin lisäämään - lainsäädännön sanoin - "kansallisten vähemmistöjen" näkyvyyttä suomalaisten yhteiskunnan toimijoina. Erityisesti nostetaan esiin saamelaiset, romanit, venäjänkielinen vähemmistö, Suomen juutalaiset, Suomen tataarit sekä uudet vähemmistöryhmät, siirtolaiset ja maahanmuuttajat. Erilaiset uskonnolliset vähemmistöt ja kansankirkon marginaalit tai oppositiot ovat kokoelmassamme laajasti edustettuina. Niin ikään olemme sisällyttäneet kokoelmaan suomalaista yhteiskuntaa haastaneita kansalaisliikkeiden toimijoita, myös seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ajaneiden yksilöiden biografioita. Olemme lisäksi laventaneet kansakunnan historian näkökulmaa kurottamalla Suomen rajojen ulkopuolelle: mukana on niin ruotsinsuomalaisten, metsäsuomalaisten, inkeriläisten kuin kveenien edustajia.

Teemakokonaisuutta läpäisevät valinnat ovat väistämättä kiinni nykyhetken monimuotoisuutta ja moninaisuutta koskevissa määritelmissä, mutta kokoelmassamme tätä näkökulmaa on sovellettu myös ajassa taaksepäin. Kulttuurisen monimuotoisuuden historian avaaminen ja menneisyyden marginaalien esille nostaminen ovatkin olleet toimituskunnan haasteista suurimpia.

Moninaiseen Suomeen valittiin julkisuudessa näkyviä johtajia, perustajahahmoja, aktivisteja ja yhteisöjen tunnustamia edushenkilöitä, mutta mukaan otettiin myös omissa yhteisöissään toimivia hiljaisia vaikuttajia. Lisäksi kokoelmassa on eri vähemmistöjä tutkineiden henkilöiden biografioita.

Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet kriteerit olivat:

* toiminnan näkyvyys ja merkityksellisyys
* ensimmäisyys ja uranuurtajuus
* erityisyys ja uutuus
* edustavuus ja tyypillisyys
* edushenkilöys (myös yhteisöstä ulospäin)
* oman yhteisön tunnustus
* symbolinen merkitys omassa yhteisössä

Niin kymmenosainen Suomen kansallisbiografia kuin Svenska litteratursällskapetin ruotsinkielinen, neliosainen Biografiskt Lexikon för Finland (2008 - 2010) on laadittu kuvauksiksi Suomesta. Hankkeissa on tehty yhteistyötä kääntämällä biografioita, ja vaikka SLS:n hankkeessa ruotsinkielisen kulttuurin kannalta merkitykselliset henkilöt ovat olleet erityisasemassa, molemmat teokset ovat pyrkineet kattavuuteen ja monipuolisuuteen. Niinpä jo julkaistussa Suomen kansallisbiografiassa on runsaasti sellaisten henkilöiden elämäkertoja, jotka olisivat tarttuneet myös meidän verkkoomme niillä kriteereillä, joilla olemme koettaneet moninaista Suomea hahmottaa. Olemmekin linkittäneet niitä teemakokonaisuuteemme ison joukon. Tällä kokoelmalla haluamme kuitenkin suunnata erityishuomion historian marginaaleihin ja tehdä näkyväksi erilaisten vähemmistöryhmien historiaa.

Teemakokonaisuutemme otsikoksi valitsimme kuitenkin vähemmistö-termin asemesta moninaisuuden käsitteen, vaikka juuri moninaisuuden ja monikulttuurisuuden käsitteet on viime vuosina asetettu voimakkaan kritiikin kohteiksi. Niiden on esitetty johtavan relativistiseen pluralismiin, erojen liudentumiseen keskenään vaihdettaviksi muuttujiksi tai ainakin kätkevän kysymykset vallasta ja vallattomuudesta. Tässä teemakokonaisuudessa moninaisuuden käsite on historiapoliittinen ele, jolla pyrimme tekemään tilaa erilaisille kertomuksille Suomesta. Olemme päätyneet käyttämään sitä, koska tiedostamme vähemmistö-käsitteen ongelmallisuuden. Samalla kun käsite auttaa tekemään näkyväksi kansakunnan ja kulttuurin moninaisuutta, valtasuhteita ja Suomen rajat ylittävää dynamiikkaa, se voi toimia myös hierarkioita uusintavana. Sitä voidaan myös pitää leimaavana tai jopa loukkaavana. Vähemmistöjen luokittelu on paitsi eettisesti myös juridisesti ongelmallinen asia.

Toimituskunta on ohjeistanut kirjoittajia painottamalla sitä, että kansallisbiografiassa julkaistavat elämäkerrat on laadittava voimassa olevien eettisten ja tutkimuseettisten normien mukaisesti. (ks. Eettiset ohjeet) Nämä periaatteet on kirjattu tarkemmin toimituskunnan hyväksymiin kirjoitusohjeisiin (ks. Kirjoittajien ohjeet).

Moninaisen Suomen hahmottaminen kansallisbiografiaksi on ollut erittäin haastava tehtävä. Valittavat henkilöt eivät ole nousseet itsestään kansakunnan suuresta kertomuksesta. Tieteellinen perustutkimus on monilta osin aukkoista, ja jos sitä on, se on usein tiukasti kohteeseensa kiinnittynyttä. Tiedon yleistettävyys ja vertailtavuus on hankalaa. Lähteitä ei useimmiten ole julkisissa arkistoissa, eikä kirjoitettavista henkilöistä ole yleisiä biografisia tietoja helposti saatavilla. Myös yhteisöjen sisäiset sekä niissä toimivien ihmisten väliset jännitteet ovat tuoneet oman lisävärinsä ja -värinänsä henkilöiden ja kirjoittajien valintaan.

Toimituskunta turvautui jo työnsä alkuvaiheessa sekä kohdehenkilöitä että kirjoittajia etsiessään vähemmistöjen tutkijoiden ja eri taustayhteisöjen apuun ja asiantuntemukseen. Kiitämme: Anne Alitolppa-Niitamo, Risto Blomster, Mikko Cortés Téllez, Toivo Flink, Kaarina Horsti, Rainer Hiltunen, Henni Ilomäki, Markku Heikkilä, Inga Jasinskaja-Lahti, Kimmo Ketola, Mikko Ketola, Anna Kuismin, Esko M. Laine, Tuomas Martikainen, Margaretha Mickwitz, Simo Muir, Anita Novitsky, Hilkka Pietilä, Miikka Pyykkönen, Romaniasiain neuvottelukunta, Juhani Salokannel, Veronica Shenshin, Eira Söderholm, Ilkka Taipale, Marja Tiilikainen, Lotta Weckström, Maud Wedin.

Toimituskunta ottaa kiitollisena vastaan palautetta Moninaisen Suomen lukijoilta ja käyttäjiltä.

15.1.2010
Kansallisbiografia II -toimituskunta

© Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI